Liito-oravia kampuksilla

Ylen uutiset kertoivat, että Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla oli vieraillut liito-orava. Yliopiston tiedottaja oli saanut napattua hellyttävän kuvan eläimestä. Yllä oleva yksilö on kuvattu Zvenigorodin biologisella asemalla Venäjällä.

Yliopistojen kampukset ovat yleensä vehreitä keitaita muun rakentamisen keskellä. Lappeenrannan kampus Skinnarilassa kaukana keskustasta on tosin lähes suorassa yhteydessä "vapaaseen" metsäluontoon. Samoihin aikoihin syntyneen Oulun yliopiston kampus Linnanmaalla on samoin tavoin kaavoitettu.

Olen nähnyt liito-oravan kerran. Se tapahtui Jyväskylän yliopiston kampuksella. Orava liisi korkeammalla rinteessä olevan talon katolta matalammalla olevan talon katolle. Vaikka Jyväskylän kampus on keskustan tuntumassa, on sinne useampi viherkäytävä.

Jossakin luontodokumentissa David Attenborough totesi, että on todennäköisempää nähdä kettu Lontoossa kuin niiden "luonnollisessa" ympäristössään Englannin nummilla. Omien kokemusten mukaan tämä pätee useimpiin eläimiin. Hirven olen nähnyt Jyväskylän Kauppakadulla ja joitakin vuosia sitten rusakko oli lähes joka iltainen vieras Oulun kerrostalomme takapihalla.

Kaupungissa eläimetkin elävät pienillä reviireillä, kertoi Attenborough. Siksi niitä on kaupungissa todennäköisempää nähdä. Ja onhan sitä itsekin useammin kaupungissa kuin korpimetsissä samoilemassa.

Hiihtolomaa suunnitellessa

Pyhä kirja: Suomen kansan vanhat runot

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran blogissa Vähäisiä lisiä pohdittiin joulukuussa virallisten uskontokuntien joukkoon hyväksytyn Karhun kansan tuomia muutoksia suomalaisen kansanrunouden asemaan. Karhun kansan pyhä kirja on Suomen kansan vanhat runot, yli hyllymetrin vievä kirjasarja. johon koko joukko kansanperinteen kerääjiä on antanut oman panoksensa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella.

Leikkisästi blogissa kysytään, onko kansanperinteen tutkijoista nyt tullut pappeja ja heidän tutkimuksistaan eksegetiikkaa?

Monet pyhät kirjoitukset ovat netissä vapaasti kaikkien kiinnostuneiden luettavina. Niin on myös Suomen kansan vanhat runot. SKS on tehnyt SKVR-tietokannan, jonka avulla voi helposti etsiä vanhan kansan sanomaa monin eri hakuparametrein.

SKVR:ssa on julkaistu monenlaisia tekstejä. Hyvin monenlaisia. Esimerkiksi Ahti Paulaharjun vuonna 1916 Oulun kaupungin kaduilta keräämiä pilkkarunoja ja katupoikain loruja. Olkoot ne päivät teksti:

Haukkumista.

Iitami, Aatami,
Suutari, raatari,
Pikilangan pistäjä,
Nokilangan nostaja!

Poika pollero,
Maan mollero!

Erkki, perseessäs on merkki.

Iivari, vari, vari,
Varsanluu.

Kalle se itkee ja nauraa,
Pieree ja jauhaa.

Kallen lallen
Lakki päässä,
Silmät jäässä,
Nokka räässä.

Katupoikain loruja Oulusta.

Matti moukka, vähä houkka,
Meni kerran ongelle.
Sai kirsun, sai toisen,
Vei kotiin.
Äiti keitti makian maitovellin.
Matilta pääsi lökä housuun.

Matti moukka, vähä houkka,
Meni ongelle ojasta,
Sai kolme sammakkoa.
Yhen söi, toisen möi,
Kolmannen antoi äidille.
Äiti keitti makian maitovellin.
Matilta pääsi paska housuun.

Matti, katti, karvajalka,
Repohuuli, rengaskorva,
Löysi hiiren lauvan alta,
Söi lihan, möi veren,
Käpälät pisti taskuun.

Pikku-Matti pokkaa:
Jos et anna kottaa,
Niin lyön sua moukarilla ottaan.

Sakari rakas, katso takas,
Paita on aivan kakas!

Huppa-Ville mykrytraa,
Ottas kiinni, muttei saa.

Pajupillejä tehdessä.

Soi, soi, sorapilli,
Pistä pääsi paskaan!
Härkä tuli vastaan.
Sinusta minä teen pillin, paju.

* SKVR-tietokanta

John Tenniel, Ihmemaan Liisan kuvittaja

Tänään on John Tennielin (1820-1914) syntymättömyyspäivä. Nykyisin parhaiten Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa teoksen kuvittajana muistetun Tennielin kuolemasta on tänään kulunut sata vuotta. Sen muistoksi muutamia ikimuistoisia kuvia tuosta kirjasta.

Kirjailija antoi tarkat ohjeet kuvitukseen ja Liisan ulkomuotoon valokuvaa myöten. Tenniel ei mielellään tehnyt töitä ulkopuolisille, ja Liisa-kirjoissakin hän toimi samoin kuin päätyössään Punchin pilapiirtäjänä. Hän teki oman päänsä mukaan. Carroll yritti saada vielä muutoksia aikaiseksi, mutta joutui tyytymään siihen mitä sai. Kirjeenvaihto oli kipakkaa, mutta ohjeiden ja lopputuloksen ero ei ole niin suuri kuin sananvaihdosta voisi päätellä. Liisasta tuli hyvin lähelle sen näköinen kuin kirjailija toivoikin.

Ihme jäällä

Tänään 1980 varmistui Lake Placidin talviolympialaisissa Yhdysvaltain miesten jääkiekon olympiavoitto. Jännittyneessä suurvaltapoliittisessa tilanteessa Yhdysvaltain olympiakultaa hehkutettiin suurena voittona, "Miracle on Ice, ihmeenä jäällä, sillä maan amatöörijääkiekkoilijoiden joukkue oli lyönyt ylivoimaisena pidetyn Neuvostoliiton mitalisarjassa numeroin 4-3.

Mitalisarjan ottelu Yhdysvallat - Neuvostoliitto käytiin kuitenkin jo 22. helmikuuta 1980. Sarjan toinen kierros oli vielä pelaamatta. Mitalisarjaan oli selvinnyt neljä maata: Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Ruotsi ja Suomi. Alkulohkojen keskinäisten ottelujen pisteet seurasivat joukkueiden mukana loppusarjaan. Yhdysvalloilla ja Ruotsilla oli molemmilla piste 2-2 tasapelistään, Neuvostoliitolla kaksi pistettä 2-4 Suomen voitosta. Suomella ei ollut pisteitä mitalisarjan alkaessa.

Mitalisarjan ensimmäisessä ottelussa Suomi kohtasi Ruotsin. Maat pelasivat tasan 3-3. Tänään 1980 käydyissä ratkaisevissa otteluissa pareina olivat Yhdysvallat - Suomi ja Ruotsi - Neuvostoliitto.

Kello 11 paikallista aikaa alkaneessa ottelussa Suomi olisi voinut estää koko ihmeen synnyn. Yhdysvallat tarvitsi kultaan voiton Suomesta. Tasapelillä kulta olisi mennyt Neuvostoliitolle. Suomi pelasi lähinnä pronssimitaleista, hopeaankin oli teoreettiset mahdollisuudet, mutta sen saaminen olisi edellyttänyt erittäin suurimaalisen voiton.

Kolmannen erän alkaessa Suomi johti 1-2. Erätauolla terästäytynyt Yhdysvaltain joukkue tuli vahvasti kolmanteen erään ja sen ensimmäisellä puoliskolla nousi 3-2 johtoon. 56. minuutilla se viimeisteli loppuluvuiksi 4-2. Kulta oli Yhdysvaltojen.

Iltapäivällä 14.30 alkaneessa Ruotsi - Neuvostoliitto ottelussa Ruotsilla oli teoreettiset mahdollisuudet hopeaan. Kahdessa ensimmäisessä erässä itänaapuri heilutti länsinaapurin verkkoa yhdeksän kertaa. Niillä varmistui hopea. Kolmannessa erässä Ruotsi sai kaunistella loppuluvuiksi 2-9.

Ihmettä jäällä voidaan muistella puhtaana urheilujuhlana. Puna-armeijan pelaajat olivat voittaneet kuusi kultaa seitsemissä edellisissä olympialaisissa. Yhdysvaltain korkeakoulusarjoista poimitut pelaajat eivät olleet ennakkosuosikkeja missään mielessä.

Ihme jäällä muistuttaa myös Kylmän sodan ajan Suomen korostuneesta kansainvälisestä roolista. Kun George Bush vanhempi astui virkaansa, yksi ensimmäisistä kollegoista joille hän soitti oli Mauno Koivisto. Sellaista ei enää tapahdu.

Ametistin kirous

Roger Leloup
Yoko Tsuno - Ametistin kirous
suom. Anssi Rauhala
Egmont Kustannus
2013
48 s.


Japanilainen insinööri Yoko Tsuno on yksi Ruudun ja NonStopin suomalaisille tutuksi tekemä sarjakuvasankari. Sarjakuvan luoja ja tekijä Roger Leloup (s. 1933) jatkaa edelleen työtään korkeasta 80 vuoden iästään. Vuonna 2012 jakokertomuksena Spiroussa ja albumina ilmestynyt Le maléfice de l’améthyste oli järjestyksessään 26. Yoko Tsunon seikkailu. Suomeksi viimeisin albumi saatiin syksyllä 2013. Ainoastaan kolme Yoko Tsuno -albumia on kokonaan suomentamatta.

Ametistin kirous alkaa Pietarista Pulkovan lentoasemalta. Emilia MacKinley ja Yoko ovat lähdössä testaamaan uutta lentokonetyyppiä, ja samalla Skotlantiin Emilian kotitilalle. Matkalla kuljetaan Suomen ja Ruotsin yli Norjaan, mutta maisemia näistä maista ei nähdä. Ainoastaan pilviä ja taivasta mahtui ruutuihin.

Tällä kertaa Yoko Tsuno ystävineen pysyy maassa, eikä albumissa tavata vinealaisia lainkaan. Täysin normaaleissa ulottuvuuksissa ei kuitenkaan pysytä, sillä varsinainen seikkailu tapahtui vuodessa 1934. Notaari tuo Emilialle ja Yokolle kirjeet vuosikymmenten takaa, ja kaverukset noudattavat niiden erikoista kutsua.

Aikamatkaan käytetty kone oli Emilian sukulaisen aikaansaannos. Emilian täti olisi pelastettava tuberkuloosilta, johon parannusta ei vielä 1930-luvulla oltu kehitetty. Tähän liittyi albumin nimessä mainittu jalokivi.

1930-luvulla lennetään ajan erikoisuuksilla ja ajetaan urheiluautoilla. Aina Hergén Studioilta 1950-luvulta alkaen Leloup on erikoistunut koneiden ja laitteiden piirtämiseen, ja taito on edelleen tallella. Erilaiset lentohärvelit ja niiden yksityiskohdat ovat albumin nautittavinta antia. Monipolvinen juoni etenee määrätietoisesti kohti onnellista ja oikeudenmukaista loppua.


Matti Mattila on laatinut japanilaisen insinöörin seikkailuista suomalaiset fanisivut. Yoko Tsunon tarkastelu on insinöörimäisen tarkkaa, kuten aiheeseen sopii. Myös Ametistin kirous on sivuilla hyvin tarkkaan analysoitu.

Valtiovelka - jatkuva keskustelu suunnasta

Viime vuosien keskustelussa valtion veloista ovat tutuiksi tulleet puheenparret, joissa kauhistellaan nykyisten menojen siirtämistä tulevien sukupolvien maksettaviksi ja vertaaminen kotitalouksien kantokykyyn. Sattumalta törmäsin Valo-lehden artikkeliin Eri valtioiden velat vuodelta 1901, jossa painotettiin olevan oikeudenmukaista jos myös tulevat sukupolvet maksavat osansa nykyisistä menoista ja ettei valtion velkoja ole tarkoitettukaan maksettavaksi pois.

Valo oli lyhytikäinen Tampereella 1900-1901 julkaistu lehti, joka alaotsikkonsa mukaan oli lehti yleis-sivistystä varten. Ajan oloon runsaasti kuvitettu lehti kertoi perusasioita niin kuninkaallisten kuin yhteiskunnallistenkin ilmiöiden taustalta. Jutut ja niiden kuvitukset perustuivat kansainväliseen aineistoon.

Valtiovelka otettiin käsittelyyn numerossa 6/1901. Kuten ylläolevasta vertauskuvasta näkee, niin suurin taakka tuolloin oli espanjalaisten niskassa. Mutta Espanjalla ei ollut läheskään eniten velkaa, sietokyky juontui siitä miten velaksi otetut varat on käytetty.

Velat ovat syntyneet 1500-luvulta lähtien, nykyaikaisen pankkilaitoksen alkaessa syntyä. 1900-luvun alussa valtiovelkaa laskettiin olevan 105 markkaa jokaista eurooppalaista kohden. Velalla oli saatukin:

jokaisessa valtiossa on melkoinen määrä sellaista omaisuutta, joka on hankittu kansan yhteisillä varoilla ja siis joko kokonaan tai osaksi lainojen avulla. Kun ajattelemme, kuinka paljon miljooneja tarvitaan esim. valtionrautateitten rakentamiseen, niin on luonnollista, ettei nykyinen sukupolvi katso oikeaksi tai mahdolliseksikaan suorastaan lahjoittaa rautateitä vastaisille sukupolville, vaan ottaa lainoja joiden korkoja vastedeskin maksetaan.

Artikkelissa todettiin, että yli puolet veloista oli niin sanottuja sotavelkoja. Niiden tarpeellisuuteen ei oteta suoraa kantaa, vaikka todetaankin paljon menneen "turhuuteen". Silti:

Toiselta puolen on myönnettävä,että valtiovelkain kokonaismäärä sinänsä tuntuu paljoa pelottavammalta kuin se itse asiassa on. Sillä tämän ohessa on muistettava, että «velkaisten« valtioiden joukkoon on tullut yhä uusia, väkiluku yhä lisääntynyt ja kansalaisten maksukyky vielä nopeammin edistynyt, eikä itse velkoja aiotakaan maksaa, kunhan vaan korot jaksetaan suorittaa. Tosin voi näyttää siltä, että kaikenlainen velka on kerran maksettava, mutta valtiovelkain laita on toisin. Ne ovat ikäänkuin sijoitettuja pääomia, joita ei vaaditakaan takaisin niin kauvan kuin kansa jaksaa suorittaa korot.

Hyödylliset, tulevaisuuteen suuntautuvat sijoitukset pystyi siis hyvin valtiovelalla maksamaan, eikä niiden maksamisesta ollut huolta kunhan sijoituksista oli valtiolle luvassa tuloja. Valtio oli pitkän tähtäimen tulevaisuuden rakentaja.

Nykyisin vaikuttaisi siltä, ettei valtioiden enää sallittaisi tehdä suurisuuntaisia tulevaisuuden maailmaa muuttavia investointeja. Vapaakauppaneuvotteluista kantautuneet tiedot viittaisivat siihen, että kansainväliset suuryhtiöt pikemminkin haluaisivat pitää valtiot kokonaan tulevaisuuden suunnittelun ulkopuolella.

Siihen ei pitäisi suostua. 1800-luvulla aloitettua teollistumisen ja liikenneinfrastruktuurien rakentamista ei voida jatkaa, mutta valtioilla, niiden kansalaisilla, pitäisi olla oikeus päättää mihin mennään. Valtio on yritystä tai kotitaloutta parempi ja demokraattisempi väline suunnata kohti parempaa tulevaisuutta.


* Eri valtioiden velat. Valo 1901.

Pauli Kohelon paluu

Reilu viikko sitten Facebookiin liittyi Pauli Kohelo. Syksyllä 2008 suomalaista kirjallista maailmaa keskusteluttanut ristijärveläinen metsuri on nyttemmin muuttanut Kajaaniin. Eilen Kohelo kertoi olevansa Helsingissä.

"Te rakkaat kuluttajat kysytte, että mitä ihmettä? En saata sitä vielä kertoa, mutta suuri matka on alkamassa."

Jotakin uutta on luvassa. Kun kyseessä on kirjailija, niin voisi olettaa uuden teoksen olevan tulossa. Esikoinen Ohessa tilinumeroni (Siltala 2008) herätti pohdiskelun kuka tämän Paolo Coelho -muunnelmanimimerkin taakse oikeastaan kätkeytyy. Itsekin siihen osallistuin. Kuka on Pauli Kohelo?

Facebookin mukaan Kohelo tykkää Paolo Coelhosta ja hänen Alkemistista.

Nimimerkin salaisuus on säilynyt hyvin.

Päivitystensä mukaan Kohelo nykyisin suosii Bauhausia. Kirjassaan hän mainitsi Bilteman, josta innostuin kirjoittamaan Ikuisen perselukon ongelmasta.

Minne suuri matka vie, ja onko kyseessä peräti Matka, se selvinnee ajan mittaan.


* Pauli Kohelo. Facebook.

Melissos: Fragmentit

[Tämä on blogin 2500. merkintä. Sen kunniaksi viidennellä vuosisadalla ennen ajanlaskua eläneen Samoksen laivaston amiraalinakin kunnostautuneen filosofi Melissoksen ajatuksia]



(1a)

Jos olemattomuus olisi olemassa, niin mitä todellista siitä voitaisi sanoa?

(1)

Mikä on, oli ja tulee aina olemaan. Jos se olisi joskus syntynyt, niin sen olisi täytynyt olla olematon ennen syntymäänsä. Siis jos se ei ole ollut mitään, niin ei siitä millään viisaudella olisi voinut mitään syntyä.


(2)

Niinpä se ei ole koskaan syntynyt, ja koska se on, oli ja tulee aina olemaan. Sillä ei ole alkua tai loppua, se on rajaton. Koska jos se olisi syntynyt, sillä olisi alku (koska se olisi syntynyt tiettynä hetkenä tai toisena) ja loppu (koska se olisi kadonnut tiettynä hetkenä tai toisena); mutta jos se ei alkanut eikä loppunut, ja se oli ja tulee aina olemaan, sillä ei ole alkua eikä loppua; sille ei ole mahdollista olla missään ajassa olematta.


(3)

Edelleen, koska se on aina, sen täytyy olla mitaltaan ääretön.


(4)

Mikään, jolla on alku tai loppu, ei ole ikuinen tai ääretön.


(5)

Jos se ei ole yhtä, sen täytyy olla rajoittunut johonkin muuhun.


(6)

Jos se on (ääretön), sen täytyy olla yhtä; koska jos se olisi kahta, se ei voisi olla ääretön; koska silloin nämä kaksi olisivat rajoittuneet toisiinsa.

(6a)

(Ja, koska se on yksi, se on samankaltaista kaikkialta; koska jos siinä olisi erilaisuutta, siinä olisi useita tai ei vain yhtä.)


(7)

(7.1)

Niinpä se on ikuinen, ääretön ja kaikkialta samanlainen.

(7.2)

Ja se ei voi hävitä eikä tulla suuremmaksi, eikä tuntea kipua tai surua. Koska jos jokin näistä asioista sille tapahtuisi, se ei enää olisi yhtä. Jos jokin muuttuisi, kaikki ei olisi välttämättä samanlaista. Silloin sen mikä oli aikaisemmin, täytyisi kadota, ja se mikä oli olematon tulisi olevaksi. Jos se muuttuisi vaikkapa vain yhden hiuksen verran kymmenessätuhannessa vuodessa, se häviäisi kokonaan ikuisuudesta.

(7.3)

Edelleen, ei ole mahdollista että sen järjestys olisi muutettavissa, koska aikaisempi järjestys ei häviä, eikä myöskään olematon synny. Mutta jos mitään ei voida lisätä, poistaa tai muuttaa, miten mikään todellinen asia voi saada käskyn muuttua? Jos mikä tahansa tulee toisenlaiseksi, sen täytyy sisältää itsessään käsky muuttua.

(7.4)

Eikä se myöskään kärsi kivuista, koska sairautta ei voi olla olemassakaan.  Sairautta ei voi olla koskaan, koska silloin sillä ei olisi samaa voimaa kuin terveellä. Se ei olisi samanlainen, jos se olisi sairas, koska sairaus aiheutuu ainoastaan siitä, että jokin lisääntyy tai vähentyy, ja silloin se ei olisi enää samanlainen.

(7.5)

Eikä myöskään kokonainen voisi olla sairas; koska silloin mikä oli kokonainen ja mikä oli todellinen katoaisivat, ja se mikä ei ollut syntyisi.

(7.6)

Sama todistelu pätee suruun kuin kipuunkin.

(7.7)

Eikä mikään ole tyhjä. Koska se mikä on tyhjä ei ole mitään. Olematon ei voi olla.

Eikä se myöskään liiku, koska ei ole paikkaa minne se voisi siirtyä kun se itse täyttää tilan. Jos jossain olisi jotakin tyhjää, se voisi siirtyä sinne. Mutta koska missään ei ole tyhjää, sillä ei ole mitään paikkaa johon siirtyä.

(7.8)

Ja se ei voi olla tiivis tai harva; koska sille, joka on harva, ei ole mahdollista olla yhtä täysi kuin tiivis on, se joka on harvaa on hetkessä tyhjempää kuin tiivis.

(7.9)

Tämä on se tapa, jolla meidän täytyy erotella asioita, jotka täynnä ja eivät ole täynnä. Jos mille tahansa on tilaa, se ei ole täysi; mutta jos millekään ei ole tilaa, se on täysi.

(7.10)

Joten sen täytyy olla täysi jos siellä ei ole lainkaan tyhjää tilaa, ja jos se on täysi, se ei liiku.


(8)

(8.1)

Tämä argumentti on suurin todiste siitä, että on olemassa vain yksi, mutta seuraavat todistavat sen myös.

(8.2)

Jos olisi monta, niiden täytyisi olla samanlaisia kuin sanoin yhden olevan. Jos siellä on maata ja vettä, ja sadetta ja rautaa, ja kultaa ja tulta, ja jos yksi olio on elävä ja toinen kuollut, ja jos oliot ovat mustia ja valkoisia ja kaikki ne ihmiset sanoisivat todella olevansa, jos näin on, ja jos me näemme ja kuulemme oikein, jokainen näistä on sellainen kuin aluksi päätimme, ja nämä asiat eivät ole muutettavissa tai vaihdettavissa, jokaisen täytyy olla juuri niin kuin on. Niin kuin on; silti me sanomme kuulevamme ja ymmärtävämme oikein.

(8.3)

Ja silti me uskomme, että kuuma muuttuu kylmäksi, ja kylmä kuumaksi; että kova muuttuu pehmeäksi ja pehmeä kovaksi; että mikä elää kuolee, ja että oliot syntyvät sellaisesta joka ei ole elävää. Kaikki nämä asiat ovat muuttuneet, se mitä ne olivat ja mitä ne ovat nyt, eivät ole millään lailla samanlaisia. Ajattelemme että rauta, joka on kovaa, on pehmennettävissä sormilla, kuten kulta, kivi ja kaikki jonka kuvittelemme olevan kovaa, ja että maa ja kivi koostuvat vedestä, joten paljastuu, että emme näe emmekä tunne tosiasioita.

(8.4)

Nämä asiat ovat ristiriidassa keskenään. Sanoimme, että on monia asioita jotka olivat ikuisia ja joilla oli omat muodot ja vahvuudet, ja silti kuvittelemme että ne kaikki kärsivät vaihtelusta, ja että ne muuttuvat siitä mitä me näemme joka kerta.

(8.5)

On selvää, että me loppujen lopuksi emme näe oikein, emmekä ole oikeassa uskoessamme että asioita on monta. Ne eivät muuttuisi jos ne olisivat todellisia, jos jokainen asia olisi niin kuin uskomme sen olevan. Mikään ei ole voimakkaampi kuin oikea todellisuus.

(8.6)

Mutta jos sitä on muutettu, mikä oli on hävinnyt, ja se mikä ei ollut ei tullut olevaksi. Siis, jos on olemassa monia asioita, niiden täytyy olla luonnoltaan samanlaisia kuin yhden.


(9)

Siispä sen mikä on olemassa täytyy olla yksi. Mutta jos se on yhtä, sillä ei voi olla ruumista. Jos sen ruumiilla olisi osia, se ei enää olisi yhtä.


(10)

Jos se mikä on todellisuutta on jaettu, se liikkuu. Mutta jos se liikkuu, sitä ei voi olla.

Kiiminkijoen jäillä

Kiiminkijoki on jäässä Haukiputaan kirkonkylän kohdalla. Kävin hieman tuntumaa ottamassa. Uimakoppeja ei tällä reissulla onneksi tarvinnut.

Krypto, puolustusvoimien suojaaja

Eilisen lehdet kertoivat, että puolustusvoimien on tarkoitus avata Kryptolaboratorio. Oli jo aikakin! Tämä maa tarvitsee teräskoiria turvaamaan rajoja, ja paras symboli koirakouluttajille on Teräsmiehen lemmikki, myös Krypton-planeetalta kotoisin oleva supervoimainen superkoira.

Tosin Kryptokoirakoulutus olisi kannattanut aloittaa jo Kekkosen aikana. Tuolloin Krypto ratkoi ongelmia älykkäästi ja luovuutta käyttäen. Nykyisen DC-universumin Krypto on lähinnä superuskollinen, valmis puolustamaan isäntiään ja emäntiään jopa naurettavuuksiin asti. Koira onkin nostattanut suut hymyyn kerran jos toisenkin.

* * *

Puolutusvoimat ovat jo pitkään ihmetelleet sitä miksi talouselämän ja politiikan vaikuttajat aina uuden Suomen Kuvalehden ilmestyttyä vajoavat tuntikausiksi lehden sarjakuva- ja ajanvietesivujen pariin. Yleensä lyijykynä kädessä vaikuttajat ponnistavat henkiset voimansa äärimmilleen .

Nyt armeija on viimein päättänyt ottaa selvää mihin vaikuttajat uppoutuvat. Onko Suomen Kuvalehti salaisten viestien välittäjä vaiko antaako se suomalaisille johtajille toimintaohjeita viihteen välityksellä?

Perustettava kryptolaboratorio pyrkii ratkaisemaan kryptot hyvissä ajoin armeijan tiedustelupalvelua varten. Näin saadaan selville onko maamme taloudellinen ja poliittinen eliitti jonkun ulkoisen vallan vaikutuksen alaista.

Grytviken, museoammattilaisten kaupunki

Enpä olisi uskonut, että maailmassa on sellainen paikkakunta, jonka koko väestö työskentelee museoalalla. Wikipedia tiesi kertoa, että Etelä-Georgian Grytvikenissä olisi kaksi asukasta ja he molemmat työskentelisivät Etelä-Georgian museossa.

Eteläisellä jäämerellä sijaitsevan Etelä-Georgian Grytvikeniin perustettiin valaanpyyntitukikohta 1904. Muutamien vuosien ajan lähes parisataa miestä huolehti valaiden ja merinorsujen teurastuksesta, saalisten pienennyttyä paikkakunnan väkiluku laski ja laski.

Argentiina valloitti Etelä-Georgian Falklandin sodassa 1982. Britit valtasivat saaren takaisin ja sotilastukikohta Grytvikenissä valvoi alueen koskemattomuutta vuoteen 2001.

Tämän vuosituhannen Grytviken on ollut pääasiassa museokylä. Etelä-Georgian museon perusti biologi Nigel Bonner 1991. Vuonna 2006 museo siirtyi säätiön hoidettavaksi. Tuoreimman vuosiraportin (2012/13) mukaan Etelä-Georgian museossa työskentelee neljä työntekijää ja vaihteleva määrä harjoittelijoita. Wikipedian artikkeli ei siis ole pysynyt ajantasalla.

Kaudella 2012/13 Etelä-Georgian museossa vieraili lähes kuusituhatta asiakasta. Suurin osa heistä tuli risteilylaivoilla, noin 5800. Loput kaksi sataa vierasta tulivat yhdellätoista eri jahdilla.

Etelä-Georgian museo esittelee valaanpyynnin historiaa ja Grytvikin taistelua. Museon kokoelmien reiluun neljään sataan esineeseen voi tutustua myös netissä.

Museo odottaa kävijämääränsä kasvavan kuluvalla kaudella. Ennakkoon odotettiin seitsemää risteilyalusta enemmän kuin edellisellä kaudella (kasvua 11 %). Museon lisäksi Grytvikenissä vierailevat naparetkeilijä Ernst Sheckletonin haudalla.



* South Georgia Museum

Ankat Ouluun

Viime vuonna Aku Ankka -lehdessä vierailtiin eri puolilla Suomea. Kari Korhonen toi Ankkojen perheen eri puolille maata, muun muassa Korhosten Kajaaniin ja vuoden päätteeksi Rovaniemelle tapaamaan joulupukkia. Tammikuun ajan lehden lukijat saivat äänestää minne Roopen, Akun ja poikien Suomi-turnee päättyisi, mikä olisi reissun seitsemäs etappi?

Eilen Kaleva tiesi kertoa, että Ankat tulevat Ouluun! Neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä ykkössijan tavoitti Pohjois-Pohjanmaan keskus.

Luvassa on "maanmainio urheilutarina", kertoi Kari Korhonen Kalevassa. "Oulun vilkas seuravalikoima tukee valintaamme oivallisesti. Lisäksi Oulun historia, maamerkit sekä mehevä murre tuovat tarinaan erinomaiset paikallismausteet", jatkaa Korhonen.

Tarina julkaistaan Aku Ankka -lehdessä 23/2014 kesäkuun alussa. Tervetuloa Ouluun!


* Kari Korhosen Aku Ankkoja varten tekemiä luonnoksia ja piirroksia on Oulun Ammattikorkeakoulun sarjakuvaoriginaalikokoelmassa. Työt ovat esillä Kotkantiellä Kulttuurialan yksikön toisen kerroksen käytävällä. Kokoelmassa on melkoinen joukko arvostettuja suomalaisia sarjakuvataiteilijoita.

Sotsista Sohtshin kautta Shotshiin

The New Yorkerin uutishuumoripalstalla kerrottiin, että Sotshin olympiavieraat ovat närkästyneet hotellien seinillä olevista kuvista, joissa presidentti Putin esiintyy yläruumis paljaana. Tällainen verevän miesruumiin esittely saattaa herättää asiakkaissa vaikka minkälaisia tuntemuksia.

Oululaiskaverit tuntuivatkin olevan sitä mieltä, ettei Putinin puolialastonkuvilla varustettuihin saisi viedä lapsia lainkaan. Paikallisen kulttuurilautakunnan puheenjohtajan tulisikin vaatia kyseessä oleviin hotelleihin K16-ikäraja, mieluimmin K18.

Facebookissa on ahkerasti muistutettu myös, että kahdeksassa Yhdysvaltain osavaltiossa on suurinpiirtein samanlaisia aikuisten ihmisten seksuaalisuutta säänteleviä lakeja kuin olympiaisäntä Venäjällä. Kärkevimmät kommentaattorit alkoivat muistutella, että eipä Lake Placidin olympialaisten aikaan puhuttu lainkaan sateenkaariväen oikeuksista. Saati sitten isäntämaata olisi boikoteilla uhattu -- tästä syystä.

Toki Lake Placidin olympialaisia on tällä viikolla television urheilulähetyksissä muisteltu ja näytetty. Miesten 15 kilometrin maastohiihdon loppuratkaisut olemme saaneet kertauksena nähdä kaksi kertaa. Siis sen kilpailun, jossa Juha Mieto hävisi sadasosasekunnilla Ruotsin Thomas Wassbergille. Kirjailija Tuomas Kyrö kertoi tuon kilvan olevan mieleenjäänein olympiamuisto. Tappio ja sen selostus tunkivat myös Kyrön lapsuuden leikkeihin.

Sekä Mietoa että Wassbergia jututettiin myös olympialaisten kustannuksista. Molemmat pitivät Sotshin 50 miljardin kustannuksia talviolympialaisten tulevaisuuden kannalta vaarallisina.

Viimeisinä "aitoina" kesäolympialaisina laajasti pidetään Helsingin kisoja vuonna 1952. Kohta voitaneen miettiä mitkä olivat viimeiset aidot talviolympialaiset. KOK vaikuttaisi viimein saaneen läpi reilut parikymmentä vuotta sitten aloittamansa talvikisojen brändäyksen.


* 15 km:n maastohiihdon radioselostus. Elävä arkisto.

Lars Vilksin Asema, 2014

Vuoden 2010 Iin biennaaliin valmistui Lars Vilksin Asema (2010). Vilks on rakentanut erilaisia torneja eri puolille Ruotsia, tämän Suomen Iissä olevan vaiheita on ollut kiintoisa seurata. Tilapäiseksi tarkoitettu työ lähenee toisen biennaalin ikää, ja käytetyt laudat alkavat harmaantua arvokkaasti. Torni tosin alkaa kallistua, onneksi vaarattomaan suuntaan.

Täällä kuvia samasta teoksesta kesältä 2010.

Dagen efter

Oulun sarjakuvaseuralla on reilun kuukauden ajan ollut oma näyttelytila, Sarjakuvagalleria! Kulttuuritalo Valveella. Viime viikon lopulla Sarjakuvagalleriaan! vaihtui toinen näyttely, Turun Sarjakuvakerhon Dagen Efter -antologian sarjakuvien ja originaalien vaihtonäyttely. Työt ovat aikaisemmin olleet Turussa esillä.

Käykää katsomassa, näyttely on 5.3. saakka. Antologiasta kirjoitin Kvaakkiin viime marraskuussa.

Z - kuorsaava sukupolvi

Sunnuntain Helsingin Sanomissa Laura Saarikoski kirjoitti kirjainsukupolvista. Valitettavasti vakiintuneen käsityksen mukaan X-sukupolvi oli yksilöllisiä 1970-luvuilla syntyneitä, Y nautinnonhaluisia kasarilaisia ja nyt siis Z on 90-luvun monikulttuurisia mediateknologian taitajia.

Kirjainsukupolvien alku on Douglas Couplandin teoksessa Tuntematon sukupolvi (Art House 1992, alkuteos Generation X, 1991). Coupland liitti tähän muun muassa McTyöstä ja juurettomuudesta kärsivien nuorten aikuisten kuvaukseensa ajan hitin, korvalappustereot. Coupland kirjoitti suositusta laitteesta sen kauppanimellä, Sony Walkman.

Sonyn markkinointiosastolla tämä ei jäänyt huomioimatta. Couplandin brändiä tahraavat kirjoitukset piti saada toiseen valoon. Tätä varten markkinointiosasto loi Y-sukupolven. Sony julkaisi jopa Suomessa kesäkuussa 1995 The First Sub -lehden, jolla Y-sukupolvi lanseerattiin. Lehdessä oli luonnollisesti runsaasti Walkmanin mainoksia.

Suomalaiset(kin) yhteiskuntatieteilijät ovat yrittäneet kertoa, että nämä kirjainsukupolvet ovat X:n osalta kaunokirjallista ja Y:n kaupallisia tarkoituksia varten luomia. Yhteiskuntatieteilijöiden ääni ei ole kuulunut, mennyt läpi.

Laura Saarikosken kirjoituksessa on jututettu kauppakorkeakoulun professoria ja työterveyslaitoksen tutkijaa. On todella onnetonta, jos edes muiden tieteenalojen edustajat eivät käytä työnsä pohjana asiallista, tutkittua yhteiskunnallista tietoa nuorisosta. Kannattaisi edes vilkaista Nuorisotutkimusseuran sivuille ennen kuin tutkimussuunnitelmia aloittaa hahmotella.

Tässä ohessa kuvituksena Sonyn määritelmät X- ja Y-sukupolvista.

Ilta Rovaniemellä

Valpas hallintohimmelipoliisi

Olette varmaan viime päivinä wikipediassa käydessänne huomanneet sivun ylälaidassa olevan vetoomuksen, jossa on pyydetty lahjoisttamaan muutama euro wikipedian palvelinten ja hallinnon ylläpitämiseen. Niin on huomannut poliisikin. Poliisihallituksesta on lähetetty wikifi-admineille kirje, jossa pyydetään lausuntoa rahankeräysasiassa (pdf). Poliisihallituksesta painotetaan, että toiminnan rikosoikeudellinen arviointi ei kuulu sille, mutta muistutetaan, että poliisihallitus voi tehdä tutkintapyynnön poliisille.

Poliisihallituksen työntekijät olisivat voineet tyydyttää tiedonnälkänsä muutamilla klikkauksilla Wikipediasta. Siellä kerrotaan sivuston olevan kaikkine kieliversioineen Wikimedia Foundation Incin ylläpitämiä, säätiö puolestaan on "liikevoittoa tavoittelematon säätiö, joka hallinnoi Wikipediaa ja joitakin muita sisällöltään vapaita hakuteosmaisia hankkeita. Se rahoittaa toimintansa lahjoituksilla. Sen pääkonttori sijaitsee San Franciscossa, Kaliforniassa, ja se perustaa toimintansa Floridan osavaltion lakeihin. Sen hallinnoimia wiki-projekteja ovat Wikipedia, Wiktionary, Wikiquote, Wikibooks (ml. Wikijunior), Wikisource, Wikimedia Commons, Wikispecies, Wikinews, Wikiversity, Wikimedia Incubator ja Meta-Wiki." Lisäksi kerrotaan, että jos lahjoittajaa verotetaan Yhdysvalloissa tai Hollannissa, lahjoitus on verovähennyskelpoinen.

Poliisihallituksesta ja sen tehtäviä aikaisemmin hoitaneesta sisäasianministeriöstä on viimeisten vuosikymmenien aikaan julkisuuteen kerrottu säännöllisesti useita kertoja vuodessa ettei Suomen laki yllä ulkomailla ylläpidettyihin verkkosivustoihin. Siksi esimerkiksi piti säätää laki lapsipornografian levittämisen estotoimista, jotta lapsipornon levitys internetin välityksellä Suomeen voitaisi estää. Poliisihallitus on ilmaissut halunsa samoin keinoin estää myös esimerkiksi uhkapelien ja vihapuheen leviämisen Suomeen.

Miksi Wikipedian tapauksessa poliisihallitus ei muista poliisin toimivallan rajoja?

Lausuntopyyntökirjeen lopussa tehty muistutus poliisihallituksen oikeudellisesta asemasta muistuttaa mieleen koko organisaation hallintohimmeliyden. Poliisihallitus on juuri sellainen ylimääräinen hallinnollinen valtionhallinnon osa, joka voitaisi Suomen hallituksen seuraavassa kehysriihessä säästötoimena lakkauttaa. Suomi tarvitsee poliiseja, ei poliiseina esiintyviä poliisihallituksen viranhaltijoita.

Teatterissa, Riisuttuna

Reilun kuukauden kuluttua Oulun kaupunginteatteri Pikisalissa saa ensi-illan tanssiesitys Riisuttuna. Koreografi Satu Tuomiston tekemä esitys on saanut etukäteen poikkeuksellisen paljon huomiota. Tammikuun puolivälissä esiteltiin Kalevassa tulevia Oulun musiikkijuhlia ja niihiin kuuluvaa tanssiesitystä. Maaliskuun 15. päivä järjestetään esitys, jossa myös yleisö on riisuttuna. Siis alasti.

Uutinen kirvoitti reilut sata kommenttia. Tulevaa verrattiin muun muassa samassa talossa 1980-luvulla olleeseen Jumalan teatterin esitykseen. Eräästä kommentissa pyydettiin ajattelemaan istuimia ja muita teatterissakävijöitä. "Kangastuolit siellä ryöttyy". Tähän huutoon vastattiin. Pari päivää sitten kerrottiin, että alastonesityksessä yleisön on käytettävä peflettejä. Sellainen kuuluu pääsylipun hintaan. Samalla täsmennettiin ettei muissa tanssiteoksen esityksissä yleisö saa olla alasti.

Eilen Kaleva kertoi Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen lukeneen edellisen uutisen tarkkaan. Uutisessa kerrottiin esityksen olevan ikärajaton, mutta lasten pääsevän katsomoon ainoastaan huoltajan kanssa. Tätä Tolvanen piti lainvastaisena.

Kyse ei ollut siitä, että huoltajan läsnäoloa vaadittiin. Tolvasen mukaan ikärajattomuus on laitonta, koska esitys voi olla luonteeltaan "seksuaalinen". Lisäksi Tolvanen pelkää "lasten houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin" ja epäilee "sukupuolisiveellisyyden julkista loukkaamista".

Tätäkin uutista on kommentoitu ahkerasti. Useimmat tuntuvat erottavan alastomuuden ja seksin toisistaan. Kaikki eivät kuitenkaan, ja jälleen muisteltiin Jumalan teatteria.

Yksi Riisuttuna -teoksen esiintyjistä on kirjailija Essi Kummu. Hän on pitänyt blogia harjoituksista ja kommentoinut ennakkojulkisuutta. Kummu havainnoi muun muassa, että alastomuus tuo levollisuutta.

Mielenkiinnolla odotamme.


* Riisuttuna. Essi Kummu.

Vanhoja suomalaisia animaatioita

Suomalainen animaatio täyttää tänä vuonna sata vuotta. Juhlan kunniaksi on ilmestynyt Tuula Leinosen kirjoittama 100 vuotta suomalaista animaatiota -teos (Aalto Art Books 2014) ja tänään avautunut Animatricks Galleriassa Suomalaisen animaation juhlaa -kattaus.

Vuonna 1914 tehtyjä, juhlavuoden synnyttäneitä Eric Vasströmin (1887-1958) taikakynämenetelmällä tekemiä filmejä ei ole säilynyt nykyaikaan. Vanhin säilynyt taitaa olla Hjalmar Löfvingin Muutama metri tuulta ja sadetta (Suomi 1932) ja sen voi Animatricks Galleriassa katsoa.

Suomalaisen animaation juhlaa -valikoimaan kuuluu myös muun muassa Seppo Suo-Anttilan, Antti Peränteen ja Marjut Rimmisen filmejä. Suo-Anttilan Impressio palkittiin Kultaisella Pelikaanilla vuonna 1970 Romaniassa järjestelyillä kansainvälisillä animaatiofestivaaleilla.

Animatricks Galleria on netissä toimiva, vajaa vuosi sitten aloittanut lyhytanimaatioita esittelevä sivusto. Menkää tutustumaan!


* Suomalaisen animaation juhlaa

Pilven veikko

Näytä suurempi kartta


    Enempi kuin elämä on lempi,
    enempi kuin lempi moinen kuolo.

Synkeässä metsäss' oli mökki,
salomaalla, syrjäss, aivan tiestä;
missä syksyst' alkain sota liikkui.
Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt
tietä tallannut ei tänne vievää
vihamiehen jalka; sanan toi vaan
verisistä tappeluista kaarne
vaakkuin ilman alla, taikka kotka
joka kylläisenä kuusess' istui,
taikka hukka, joka hurmehista
saalistaan vei korven komeroihin.

Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä
isäntä nyt pyhä-aatton' istui,
huoahdellen arkihuolistansa.
Kiinteästi käteen nojaa poski,
lujaan kyynärpääkin pöydän päähän,
mutta silmä välin syrjään vilkkui,
pysymättä hiljaa paikallansa.
Tuvass' olijoist' ei tuota nähnyt,
perhekunnasta, ei kumpanenkaan,
tytär ei, ei myöskään ottopoika;
sylityksin istuivat he vaiti,
käsi kädessä ja poskitusten,
lieden luona aivan huoletonna.

Vanhus viimein loihe lausumahan.
Viisahalle sanat oli selvät,
vaikka vaan kuin huvikseen hän lauloi,
niinkuin virsi vieri, sanat sattui:

"Korven kuninkaaksi karhu syntyy",
niin hän lauloi, "kankaan kauneeks honka;
mutta ihmislapsesta et tiedä
suuruuteenko, voimaan valtaan, vaiko
tyhjään turhuutehen syntynevi.
Tupaan talvis-iltan' astui poika
outona kuin metsän lieto lintu,
eksyessään ihmis-asunnoille;
pää se paistoi lakin haljenteista,
kengän lumist' esiin pisti varvas,
rinta paljas nutun riepaleista.
Ken ja mistä?--Kysy: ken ja mistä,
rikkahalta, joll' on isä, koti.
Jokin tuuli kodistani tullee,
taivaan pilvi taitaa veljen' olla,
lunta vain yön jaloilla ma lienen,
jonka pois hän polkee tupaan tullen,
jaloilt' yön ei sulanutkaan lumi,
tuulen kansa' ei vierryt Pilven veikko,
poika jäi ja nuorukaiseks nousi.
Ensi vuotensa hän juoksi jouten,
toisna vuonna kaskea jo kaatoi,
eikä vierryt kesä neljäs vielä,
kun jo karhun tappoi, karjan surman.
Mutta missä nyt on miehen maine,
suurempi kuin seudun muiden miesten?
Missä kasvattajan toivo? Tässä
kyyryss' istuu vanhus, vuottain turhaan
sanan verran sotatöistä kuulla,
kuulla, kukistuuko maa vai kestää.
Tajua ei voi hän kotkan kieltä,
käsittää ei kaarneen vaakkumista,
saloon sanomaa ei vieras tuone;
nuorukainen, ainoo tuki, turva,
tytön mieltä vaan nyt tiedustaapi.

Niinkuin kesäll' iltasella, milloin
luonto vaiti on kuin pyhäpäivä,
tuuliainen tulee näkymättä;
lentäin nuolena, ja lampeen iskee,
leht' ei liiku, eikä havu huoju,
jyrkän rannan ruohokaan ei häily,
tyynt' on kaikki, syvyys yksin kuohuu
niin, kun laulun kuuli, nuorukainen
äänet', umpimielin, liikkumatta,
kaihdoksissa istui, vaikka verta
sydämestä joka sana syöksi.
Tytön luona istui kaiken iltaa,
läksi levollen, kun muutkin läksi,
näkyi nukkunehen ennen muita,
mut jo aikaa ennen heitä nousten,
kohta aamun ensi koittehella,
hiipi tuvasta hän hiljaa yksin.

Taivaan kannelle kun päivä pääsi
kaksi vain nyt nousi vuotehelta.
Tupa siivottiin ja eine tuotiin,
mutta kaksi vain nyt pöytään istui.
Louna tuli, kolmatt' ei vaan kuulu.
Kirkas oli vielä ukon otsa,
vedettömät vielä neidon silmät,
mut vaikk' oli pyhä, ruoan jälkeen
levolle ei kumpanenkaan mennyt.
Kului hetki, hidas kuin se hetki,
kunnes pilvi, ilmanrannall' astuin,
nousee, puhkee, raehtii ja raukee;
lohdutellen sitten ukko lausui:
"Kylän tie on pitkä, tyttäreni,
suotkin vettynehet satehista,
purot portahitta, vaarat jyrkät.
Kululle ken läksi koittehelle,
tuskin illaks jälleen joutunevi."
Näin hän virkkoi, mutta kuulematta
tytär istui, kukan kaltaisena.
joka yöksi kupuns' umpeen sulkee:
mitä mietti, itseksensä mietti.

Mut ei kauan istunutkaan impi,
ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi
kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen,
niin jo vierähtikin poskipäille
kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi:
"Tavannut kun sydämen on sydän,
halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen,
maa ja taivas, koti, isä, äiti.
Enempi kuin maa on sylinsaanti,
enempi kuin taivas silmän sini,
kuiskekin, tuo tuskin kuuluvainen,
enemp' on kuin isän, äidin käsky.
Mikä lumoovampi lemmen voimaa
mikä paula pitää lempiväistä?
Sorsana hän soutaa järven poikki,
yli vuorten kotkan siivin kiitää,
palajaa jo ennen puolta päivää
kun vast' yöksi tiettiin tulevaksi."

Vanhuksenpa, kun hän virren kuuli,
huoli heräsi ja rauha rikkui;
kadonnutta etsimään hän riensi.
Vaiti tuvast' astui, vaiti korven
polkuakin puoli-umpinaista;
metsän latvoille jo päivä laski,
ennenkuin hän ensi taloon ehti.

Kolkolta, kuin honka kankahalla,
mistä tuhoten on kulo käynyt,
näytti talo nyt, tuo rikas muinen;
emäntä se yksin tuvass' istui
lastaan nukkuvaista liekutellen.

Niinkuin lintu, äkin kuultuansa
pyssyn paukkehen ja luodin lennon,
säpsähtää ja siivet lentoon luopi,
niin, kun kuuli oven käyvän, säikkyi
nuori vaimokin, mut kauhu muuttui
riemuksi, kun vanhuksen hän huomas.
Vastaan karkas hän ja käteen tarttui,
vedet vieri hänen poskillensa:

"Terve", niin hän virkkoi, "terve, ukko,
tultuasi tuskahamme tänne,
kolminkertaisesti terve tuolle
kallihille, jonka kasvatit sa
avuks kurjain, turvaks turvatonten!
Istu, lepää, uupuneet on jalkas,
ilomielin kuulee mitä kerron:
Ankar' oli syksyst' alkain sota,
maata ryösti Suomen mies ja Ryssä,
turvatonten toki säilyi henki;
vaan ei vielä päivää siitä, milloin
lähipitäjästä parvi seuras
joukkojamme vihollista vastaan.
Taisteltiin, ja voitto meni meiltä,
harvat lähteneistä surma säästi,
nekin hajallaan on niinkuin lehdet,
Kevättulvana nyt kosto kuohui
koko seudun yli: miehet, vaimot,
aseeton ja aseellinen lyötiin.
Aamulla jo virta vyöryi meille;
Kirkkoon ensi kertaa soitettaissa
tännekin yks tuhon laine läikkyi.
Mutta surutiedot suo mun jättää!
Köysissä jo miehen' oli maassa,
verta virtas, väkivalta voitti,
hätä suurin, eikä turvaa missään.
Kättä kahdeksan jo mua raastoi
niinkuin petoparvi saalistansa;
silloin turva tuli, avun tuoja,
Pilven veikko vyörähti kuin myrsky,
väkivallan hääti, häijyt kaatoi.
Tuvass' istun ryöstetyssä tässä,
katon varpustakin köyhempänä;
iloisempi tok', kuin ennen koskaan
onnen päivinäni, oisin nyt ma,
jos tuo urho tulis tervehenä
puolisoni kanssa kylän mailta,
jonne vihollista vainosivat."

Vanhus viime sanan kuultuansa,
nousi, kuin ois levännyt jo kyllin,
mutta silmiss' asui synkkä huoli.
Viipymään ei viihtyny, vaan suoraan
kylään rikkahasen päin hän riensi.
Sinisalon taa jo painui päivä
kun hän, toivon vaiheella ja tuskan,
kerkes asunnolle kirkkoherran.
Tyhjä, kolkko oli vankka talo,
raiskattu kuin paljaaksi pantu saari
järven jäältä nähden talvis-yönä.
Tuvass' yksin takan vieress' istui
rampa sotamiesi, vanha Miekka.
Nyt, kun ovi aukes ja hän vanhan
tunsi tuttavan, hän pystyyn katkas,
vaikka vaivain, haavain hervaamana.
"Vielä", virkkoi; "päivä meille paistaa,
polvi uus kun astuu polkujamme,
voimaa, miehuutta kun viel' on maassa.
Moinen kirkonmeno täss' on ollut,
että laps, kun kehdossaan sen kuulee,
lapsenlapsilleen sen kertoo vielä.
Katso, julmana, kuin petoparvi,
tuli voittoriemuin vainolainen,
tänne surmaa, turmiota tuoden.
Vähemmät nyt jääkööt virkkamatta,
vaikk' ei nekään muistostani menne;
mut kun murhiin muut jo kyllästyivät,
ja kun julmimmat vain jälkeen jäivät,
silloin kurjuus yli partaan paisui.
Kunnon kirkkoherra, siihen saakka
vielä säästettynä, sidottiin nyt
hurjaan hevospariin, siinä jalan
seuratakseen raakaa ratsumiestä.
Nopsa tuomio: jo hetkess' oisi
käsi turta ollut, jalka herpo,
harmaat hapset laahannehet maata.
Yksin vanhus seisoi, taivahasen
silmä katsoi, niinkuin katsoo silmä,
kun on kaikki maassa synkkää, mustaa.
Kiitos Herran! Silloin apu joutui;
hän mi kankaan karehena syntyi,
Pilven veikko lentäen kuin leimaus,
maahan iski, sorti sortajamme.
Vertaisteni turviss' elän täällä
niinkuin murtokuusi muiden päällä,
heille kuormaks, inhoks itselleni.
Arvo ois tok' elämällä vielä,
jos tuo poika palais voittajana
tappelusta kirkon tienohilta."

Vanhus, viime sanan kuuttuansa,
riensi pois kuin tulen polttehelta;
vaan jo vaalennut ol' illan rusko,
ennenkuin hän kirkonkylään ehti.
Niin nyt savuun, tuleen kylä peittyi,
kuni pilveen hukkuu tähtitaivas;
niin nyt kirkko kummullansa siinti,
kuni pilvest' yksinäinen tähti;
niin ol' äänetön nyt synkkä seutu
kuni kolkko syksy kuutamassa.

Kaatuneiden soturien kesken,
ystäväin ja vainoojain, kuin varjo
niitettyä vainiota myöten,
vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki,
hengen huoahdustakaan ei kuultu.
Vasta polun polvikkahan päässä,
raunioiden kautta raivaellun,
tiestä syrjäss' istui nuorukainen
verenvuodannosta uupuneena.
Kasvot kalvakat taas punehtuivat,
vienosti kuin illan valkopilvet,
silmä sammuvainen loisti jälleen,
kun hän havahtuen ukon huomas.
"Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo,
nuorna kaatuen kun saapi kuolla
voittajana, maataan varjellessa.
Terve sä, maan turvan kasvattaja,
mutta kolmenkertaisesti terve
tuolle jalolle, mi meitä johti,
yksin mahtavampi kuin me kaikki.
Sorrettuna joukkomme jo seisoi,
hajallaan kuin karja kaitsijatta,
toivotonna, kuoloon tuomittuna.
Joukon järjestäjää meill' ei ollut,
käskyä ei annettu, ei kuultu,
kunnes korven komerosta ryntäs
poika kerjäläisen, sankarsilmä
ja meit' äänens otteluhun käski.
Into uusi sydämiin nyt syttyi,
pelko poistui, hänet tunsi kaikki,
hänen kanssaan miekan melskehesen
riensimme kuin ruovikkohon myrsky.
Katso kirkkoon päin kuin pitkin tietä
vihollist' on kaatuna kuin kortta
korren viereen niittomiehen tiellä;
siin' on ura sankarin, ma häntä
silmin seurasin, kun jalka petti,
kuolossakin aatos häntä seuraa."
Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui.

Hiljallensa sammui myöskin päivä,
valju kuu, yön aurinko, vaan yksin
matkamiestä kirkkotarhaan näytti.
Aituuksen kun sisään vanhus astui,
ristein keskellä hän siellä huomaa
kansajoukon kolkon, äänettömän
niinkuin nurmen alla nukkujatkin.
Vanhusta ei vastaan kenkään tullut,
tulijaa ei kenkään tervehtinyt,
silmäystäkään ei kenkään suonut.
Kansajoukkohon kun vanhus astui,
kaatuneen hän näki nuorukaisen;
verin tahratunkin tuon jo tunsi.
Kuni honka, närehikköön kaattu,
vielä maassa maaten verratonna,
virui vihollisten keskell' urho.

Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi
kasvoin vaalein, värisevin huulin,
kädet ristissä ja vaiti vanhus,
kunnes sanoiksi jo suru puhkes:
"Voi, nyt harja majastani murtui,
rae viljan sorti saraltani,
taloa nyt arvokkaamp' on hauta.
Voi kun tuollaisna sun näen jälleen,
kunniani, vanhuuteni turva,
taivaan lahja, äsken suuri, jalo,
nyt kuin hiekka halpa, jolla makaat."
Tuskissaan näin vaikeroitsi vanhus,
mutta kohta kuului ääni toinen,
ääni tyttärensä, äsken tulleen:

"Kallein kaikesta mit' ompi maassa,
olit sylihini suljettuna,
kahta vertaa kalliimpi nyt vielä
olet mulle mullan sulhosena.
Enempi kuin elämä on lempi,
enempi kuin lempi, moinen kuolo!"

Näin hän virkkoi vaikeroitsematta,
astui hiljaa kaatunehen luokse,
laski polvillensa, huivins' otti,
luodin lävistämän otsan peitti.
Äänetönnä sankarjoukko seisoi,
niinkuin metsä, miss' ei lehti liiku;
vaiti myöskin seisoi vaimoparvi,
tuskaa suurta suremahan tullut.
Mutta jalo tyttö virkkoi taasen:

"Jospa joku toisi vähän vettä,
veret poskilt' että pestä saisin,
vielä kerran päätä silitellä,
silmät nähdä, sulot kuolossakin;
riemulla nyt näyttää tahtoisin ma
Pilven veikon, köyhän kerjäläisen,
josta kasvoi kotimaamme turva."

Vanhus nää kun neidon sanat kuuli,
turvattoman näki vieressänsä,
taasen äänell' äänsi sortuneella:
"Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka;
Auvon auvo, turvattoman turva,
huolten hoiva, isä, veikko, sulho,
kaikki tuossa kadonnut on sulta,
mennyt kaikk', ei mitään sulle jäänyt."

Parkuun tuosta tyrskähti nyt parvi,
vedetönt' ei ollut silmää siellä,
mutta jalon immen kyynel kiilsi;
kuolleen käteen tarttuen hän lausui:
"Murheell' ei saa muistoasi viettää,
ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon;
sua itkevä on isänmaasi,
niinkuin kasteen itkee suvi-ilta,
tyynnä, loistavana, laulullisna,
toivoin uuden aamun syleilystä."


suom. Paavo Cajander

Hyvää 210-vuotispäivää, Johan Ludwig Runeberg!

Atrian raatokuutio

Tämän kirjoituksen on tarkoitus taltioida tapahtunutta. Hyvä yrittäjä. Jos kampanjoit netissä, varmistu siitä, että joku seuraa koko ajan mitä kampanjassa tapahtuu.

Atria yritti etsiä itämaisille mikroaterioilleen lempinimikilpailulla paremmin suomalaiseen suuhun sopivia nimiä. Paheiden maailmassa vaikeilla nimillä on suomalaistettuja muunnoksia. Alkon valikoimiin takavuosina kuulunut halpa valkoviini Liebfraumilch muutui libbikseksi, savukkeista Chesterfieldiä tilataan ainakin Oulun seudulla sytkärinä. Edellisen lempinimi muuttui vuosien mittaan sen viralliseksi, etikettiin painetuksi nimeksi. Tosin samalla taisi kysyntä romahtaa ja nykyisin valikoimissa on vanha tuttu Liebfraumilch. Tupakointituotteiden osalta tällaista kansanomaistamista ei tultane sallimaan.

Atrian lempinimikilpailussa luvattiin, että suosituimmat nimet tullaan painamaan tuotteiden kääreisiin. Tämän ajatuksena oli ilmeisimmin joukkoistaminen, sosiaalinen osallistaminen ja menekin kasvattaminen. Äänestäessään jotakin ihminen tavallaan olisi sitoutunut ostamaan tuotetta useammin.

Lempinimikisassa kuitenkin hyvin nopeasti kärkisijan otti "raatokuutio". Se oli turkulaisen Jannen tekemä ehdotus Chicken Jalfrezin lemppariksi. Ehdotus ehti saada reippaasti yli kolmesataa tykkääjää ennen kuin vaihtoehto huomattiin poistaa äänestettävien joukosta.

Kampanjan toteuttanut mainostoimisto ei ole Kalliosta, vaikka "mitä jäbä duunaa" sloganilla kilpailua lanseerasikin, vaan Kotkasta.

Sori nyt vaan.

Hyvää Valon päivää

Tänään vietetään Valon nimipäivää. Kalenterissa Valo on ollut vuodesta 1950, tästä huolimatta nimi on jäänyt melko harvinaiseksi. Se on annettu alle viidelle sadalle suomalaiselle.

Valon nimipäivä ei ole helmikuun kolmantena sattumalta. Suomessa vietetään kynttilänpäivää helmikuun toisena päivänä tai sitä seuraavana sunnuntaina. Kynttilänpäivä puolestaan juontaa Raamatun kertomuksesta, jonka mukaan Jeesus vietiin temppeliin ensimmäisen kerran neljäkymmentä päivää vanhana.

Valon päivänä Oulun korkeuksilla aurinko paistaa perin matalalta. Aurinko ei juurikaan lämmitä, se lähinnä keskipäivän molemmin puolin muistuttaa olemassaolostaan. Valo kulkee maan suuntaisesti, valaisee seiniä, ei juurikaan maata.

Näin menee aikansa. Näiden pakkaspäivien valosta ei vielä kevään muistuttajaksi ole.

Pate Teikan retket

Facebookissa vinkattiin tuore Gregor Weichbrodtin teos On the Road (2014). Weichbrodt on syöttänyt Google Mapsiin Jack Kerouacin On the Roadissa (suom. Markku Lahtela, Matkalla, Tammi 2007) käydyt paikat ja julkaissut reittiohjeet kirjana. 17 527 mailia matkaohjeita. Teos on luettavissa netissä.

Kokeilin samaa ideaa Pentti Haanpään Noitaympyrällä. Haanpää tosin ei aina romaaninsa paikkoja suoraan tai tarkasti nimeä, joten olen Googlen Lapista tarjoamista paikoista valinnut sopivimmalta vaikuttavan. Näin reissua syntyi romaanin mittaan 1317,5 kilometriä. 



Ajo-ohjeet paikkaan Lapin keskussairaala

Lähtö: Teerivaara

1. Jatka luoteeseen (ylämäkeen): Teerivaarantie kohti: Rousamolehdontie 14,3 km
2. Käänny oikealle: Pekkalantie/Reitti 942
Jatka: Reitti 942 12,8 km
3. Käänny vasemmalle : Kuusamontie/Reitti 81 10,9 km
4. Käänny oikealle pysyäksesi tiellä: Kuusamontie/Reitti 81 1,5 km
5. Käänny vasemmalle pysyäksesi tiellä Kuusamontie/Reitti 81 81 m
6. Käänny oikealle 130 m
7. Käänny vasemmalle 18 m
39,7 km – noin 35 min

Vanttauskoski


8. Lähde luoteeseen 100 m
9. Käänny oikealle kohti: Kuusamontie/Reitti 81 86 m
10. Käänny oikealle: Kuusamontie/Reitti 81 30,6 km
11. Käänny vasemmalle : Koskenkyläntie/Reitti 9421
Jatka: Reitti 9421 16,3 km
12. Käänny oikealle: Rannanmukka 49 m
13. Loiva oikea pysyäksesi tiellä Rannanmukka 47 m
14. Käänny oikealle pysyäksesi tiellä: Rannanmukka 50 m
47,2 km – noin 39 min

Rannanmukka (Rannankoski)


15. Kulje suuntaan länteen: Rannanmukka 50 m
16. Käänny vasemmalle pysyäksesi tiellä Rannanmukka 96 m
17. Käänny oikealle: Pallarintie/Reitti 9421 300 m
18. Käänny vasemmalle : Jäämerentie/Reitti 9422 1,7 km
19. Käänny oikealle: Kajaanintie/Reitti 78
Jatka: Reitti 78 850 m
20. Käänny oikealle: Poromiehentie/Reitti 79
Jatka: Reitti 79 350 m
21. Käänny vasemmalle risteyksestä, jatka: Reitti 4/E75 kohti: Kemi
Jatka: E75 106 km
22. Jatka: Jäämerentie 1,6 km
23. Käänny vasemmalle : Torniontie/Reitti 921
Jatka: Reitti 921 3,0 km
114 km – noin 1 tunti 30 min

Lapintie/Reitti 921 (Puutavarakaupungin rautatiesilta)


24. Jatka kaakkoon (ylämäkeen): Lapintie/Reitti 921 kohti: Lautiosaaren ylikulkusilta
Jatka: Lapintie 2,5 km
25. Käänny vasemmalle risteyksestä, jatka: Reitti 4/E75/E8 kohti: Oulu 10,1 km
26. Käänny liittymästä 34: Reitti 925 kohti: Rytikari/Hepola 600 m
27. Käänny oikealle: Veitsiluodontie/Reitti 925
Jatka: Veitsiluodontie 2,0 km
28. Käänny oikealle: Rytikatu 450 m
29. Käänny vasemmalle : Karikatu
Kohde on oikealla 75 m
15,6 km – noin 14 min

Veitsiluodon Työväentalo (Työväentalo)


30. Jatka itään (ylämäkeen): Karikatu kohti: Rytikatu 75 m
31. Käänny 1. risteyksestä oikealle tielle Rytikatu 450 m
32. Käänny vasemmalle : Veitsiluodontie 2,2 km
33. Käänny vasemmalle risteyksestä, jatka: Reitti 4/E75/E8 kohti: Kemi 16,1 km
34. Käänny liittymästä Kallinkangas: Reitti 4/E75 kohti: Rovaniemi 600 m
35. Käänny oikealle: Jäämerentie/Reitti 4/E75
Jatka: Reitti 4/E75 132 km
36. Käänny oikealle: Kemijärventie/Reitti 82
Jatka: Reitti 82 56,4 km
37. Käänny vasemmalle : Sodankyläntie/E63
Jatka: E63 59,5 km
267 km – noin 3 tuntia 19 min

Kairala


38. Jatka kaakkoon (ylämäkeen): Sodankyläntie/E63 kohti: Kouluntie
Jatka: E63 59,5 km
39. Käänny oikealle: Rovaniementie/Reitti 82
Jatka: Reitti 82 56,4 km
40. Käänny vasemmalle : Sodankyläntie/E75 23,5 km
41. Käänny liittymästä Reitti 81 kohti: Kuusamo/Posio/Meltaus 450 m
42. Käänny vasemmalle : Ounasjoen itäpuolentie/Reitti 81
Jatka: Reitti 81 1,8 km
43. Käänny oikealle: Napapiirintie/Reitti 9422
Jatka: Reitti 9422 750 m
44. Käänny vasemmalle : Pallarintie/Reitti 9421 300 m
45. Käänny vasemmalle : Rannanmukka 49 m
46. Loiva oikea pysyäksesi tiellä Rannanmukka 47 m
47. Käänny oikealle pysyäksesi tiellä: Rannanmukka
Kohde on oikealla 47 m
143 km – noin 1 tunti 51 min

Rannanmukka


48. Kulje suuntaan länteen: Rannanmukka 47 m
49. Käänny vasemmalle pysyäksesi tiellä Rannanmukka 96 m
50. Käänny oikealle: Pallarintie/Reitti 9421 300 m
51. Käänny vasemmalle : Jäämerentie/Reitti 9422 1,7 km
52. Käänny oikealle: Kajaanintie/Reitti 78
Jatka: Reitti 78 850 m
53. Käänny oikealle: Poromiehentie/Reitti 79
Jatka: Reitti 79 350 m
54. Käänny vasemmalle risteyksestä, jatka: Reitti 4/E75 kohti: Kemi 25,3 km
55. Käänny oikealle: Aavasaksantie/Reitti 930 11,6 km
56. Käänny vasemmalle : Pisantie 11,6 km
57. Käänny oikealle 120 m
51,9 km – noin 47 min

Korpela


58. Kulje suuntaan etelään kohti: Pisantie 120 m
59. Käänny vasemmalle : Pisantie 11,6 km
60. Käänny oikealle: Aavasaksantie/Reitti 930 11,6 km
61. Käänny vasemmalle : Kemintie/E75
Jatka: E75
Kulje 5 liikenneympyrän kautta 313 km
62. Käänny oikealle: Koppelontie/Reitti 9682
Jatka: Koppelontie 6,1 km
63. Käänny oikealle 230 m
64. Käänny vasemmalle 99 m
342 km – noin 4 tuntia 5 min

Ivalojoki


65. Lähde lounaaseen 99 m
66. Käänny oikealle kohti: Koppelontie 230 m
67. Käänny vasemmalle : Koppelontie 6,1 km
68. Käänny vasemmalle : Ivalontie/E75
Kulje 2 liikenneympyrän kautta 750 m
7,1 km – noin 10 min

Ivalo


69. Jatka etelään (ylämäkeen): Ivalontie/E75 kohti: Ruskatie
Jatka: E75
Kulje 3 liikenneympyrän kautta 286 km
70. Käänny liittymästä Reitti 79 kohti: Keskusta/Centre/Muonio/Pello/Kajaani/Reitti 78/Reitti 83/Ounasvaara 300 m
71. Käänny vasemmalle : Reitti 79 350 m
72. Käänny vasemmalle : Toripuistikko/Reitti 78
Jatka: Reitti 78 1,5 km
73. Käänny vasemmalle : Ounasrinteentie 1,0 km
74. Käänny oikealle 93 m
290 km – noin 3 tuntia 19 min

Lapin keskussairaala

yht. 1317,5 km

Nämä reittiohjeet ovat vain suuntaa-antavia. On mahdollista, että rakennustyömaat, liikennemuutokset, sää tai muut tapahtumat aiheuttavat poikkeamia karttaan. Suunnittele reitti sen mukaisesti. Noudata kaikkia reittiä koskevia kylttejä ja ohjeita.

Mondrianin vinoneliöitä

Piet Mondrian. Kuvaelma I neljä viivaa ja harmaata vinoneliössä, 1926.

Piet Mondrian. Sommitelma I neljä viivaa vinoneliössä, 1930.

Piet Mondrian. Kaksi viivaa vinoneliössä, 1931.

Tänään 1944 hollantilainen taidemaalari Piet Mondrian (s. 1872) kuoli.