Kuten Lehti raportoi, Suomi on saamassa 13 edustajaa Europarlamenttiin. Tulevat eurokansanedustajat ovat eri poliittisista ryhmistä ja osa tietää jo etukäteen mistä. Muualla Euroopan Unionissa ääntenlaskenta vielä pahasti kesken, väkirikkaammissa maissa laskentaan kuluu aikaa enemmän kuin piskuisessa Suomessa. Äänestystuloksenkaan selviäminen ei vielä ratkaise Euroopan parlamentin voimasuhteita, sillä kaikkien valittujen pitää ennen työskentelyyn osallistumista päättää mitä poliittista ryhmää he edustavat.
Äänestysprosentti oli Suomessa ja koko Euroopassa surkean alhainen. Kuten Sami Borg Ylen vaalitulospalvelussa totesi, niin suomalaisista äänioikeutetuista on vain hieman yli 40 prosenttia valmiita äänestämään. Tämä taso on vakiintunut. Nyt suomalaisista äänesti 40,9 prosenttia.
Vaikka osallistuminen oli vähäistä niin se ei estänyt väistyvää pääministeriä kruunaamasta omaa uraansa omiensa keskuudessa vertaamalla oman puolueensa saamaa prosenttiosuutta koko vasemmiston saamaan. "Vaikka asialla ei ole väliä", lievensi Katainen sanomaansa, ja samalla tuli vahvistaneeksi, että juuri sillä oli väliä. Viimeiset vaalinsa vetäneeltä toteamus, että kokoomus on nyt suurempi kuin koko vasemmisto oli kuin viesti rahoittajille tavoitteen toteutumisesta. Ei kovin valtiomiesmäistä.
Soini kertoi tänään matkustavansa Brysseliin neuvottelemaan mihin poliittiseen ryhmään kaksi perussuomalaisten meppiä tulevat liittymään. Europarlamentin poliittisen ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään 25 eurokansanedustajaa vähintään neljäsosasta jäsenvaltioista (tällä hetkellä seitsemästä maasta). Mitä isompi ryhmä, sitä suuremmat europuoluetuet ja sitä parempipalkkaiset tehtävät parlamentissa. Kukahan tekee Soinille parhaan tarjouksen? Se jää nähtäväksi. Kolmella mepillä olisi kieltämättä saanut paremmat neuvotteluasemat.
2 kommenttia:
Jo se, että maan suurin äänestysprosentti eurovaaleissa(kin) oli Kauniaisissa, osoittaa millaisen politiikan kannattajat tässä maassa yleensäkin äänestävät. Jos äänestys% koko maassa tasaisesti olisi 80-90%:a (täydet 100 onnistuu vain Pohjois-Koreassa) tuskin kokoomus (tai edes PS) kärjessä keikkuisi.
Edellämainittu on tietenkin päivänselvä asia ja turha toistaakaan, mutta harmittaa kyllä sitä, joka asianlaidan tajuaa.
Jokaisen täytyisi osata kysyä itseltään, mitä virkaa tällaisella demokratialla maan ja sen kansalaisten hyvinvoinnin kannalta on jossa kansa itse ei laajassa mitassa aktivoidu edes sen vertaa, ja vaikka muutaman äänestyskierron aikana silloin tällöin, että nähtäisiin todellinen poliittinen jakauma?
Vasta sittenkö se alkaa ymmärtää, kun toreilla jo autojenrengasröykkiöt roihuavat?
On toki poliittisilla puolueissakin tähän oma syynsä, sillä tasapäistyminen on silminnähtävää laidastalukien (osakesalkut alkavat olla kaikilla yhtä paksut).
Persut ainoastaan ratsastavat todella tietyllä hevosella, mutta heidän politiikkansa ei ainakaan ihmisiä ole yhdistämässä minkään taakse. Korkeintaan sitten aikanaan väkivaltakoneiston käsikassaroiksi aivopestyinä robotteina.
Yritän itse käsitellä sisäistä pahoinvointia suuren äänisaaliin kalastaneeseen Jussi Halla-ahoon nähden, sillä tuohon äkikseltään nuljun oloiseen perheenisään kohdistuva kuvotuksen tunne on nyt entisestäänkin valtaisaksi kasvamassa.
Jokin primitiivinen tunne koko PS:n puoluetta kohtaan kulminoituu juuri hänessä, ei niinkään T.Soinissa jota on maailmalla muka luonnehtineet Suomen vaarallisemmaksi poliitikoksi.
Halla-ahossa on jotain villiminkin ja salavihaisen pystykorvan kataluutta jota ei voi sanoin selittää. Geer Wilders ja adesmennyt Jörg Haider ovat nostattaneet samoja tuntemuksia pintaan minussa.
On tavattu sanoa, että aktiivisimmin äänestävät ne, jotka näkevät oman kantansa toteutuvan parhaiten poliittisissa päätöksissä. Ja Kauniaisissa näytetään äänestetyn kokoomusta ja RKP:tä, molemmille pyöristyy 37 prosentin kannatus. Molempien kannattamat talousliberaalit ajatukset ovat voimakkaasti kyllä viimeisen vuosikymmenen aikana muuttuneet yhteiskunnallisiksi käytännöiksi. Köyhempien harmiksi.
Yksi kaveri facebookissa totesi, että Halla-ahon saamista yli 80 000 äänestä ei varmaan yhtään ole annettu hyvästä sydämestä. Se varmaan pitää paikkansa.
Yliopistolaitoksen taloudellinen kurittaminen kostautuu. Jos sivistystä ja tietoa sinänsä olisi pidetty yliopistojen toiminnan ohjenuorana, Halla-aho olisi edelleen Helsingin yliopiston palkkalistoilla ja hyvin harva meistä olisi hänestä koskaan mitään kuullut.
Lähetä kommentti