maanantai 23. kesäkuuta 2014
Sherlock Holmes ja kaanon
Ennen juhannusta Yhdysvalloissa päättyi oikeudenkäynti, jossa todettiin tekijänoikeuksien Sherlock Holmesin hahmoon rauenneen. Yhdysvalloissa Arthur Conan Doylen perikunta on saanut elokuva- ja tv-yhtiöiltä rojalteja Sherlock Holmesista aina tähän vuoteen asti,suuret firmat eivät ole nähneet ongelmaa maksamisessa, vaikka kirjailija on kuollut jo 1930 ja Euroopassa tarinat ovat jo yli vuosikymmenen olleet tekijänoikeuksista vapaat. Suurissa elokuva- ja tv-tuotannoissa rojaltit ovat niin pieni osuus, ettei asiasta ole jaksettu kinata.
Perikunta sattui kuitenkin vaatimuksillaan suututtamaan erään fanifiktiota kirjoittavan, joka pyysi oikeuslaitosta selvittämään miten on asian laita. Saako 1890-luvulla syntynyttä hahmoa käyttää omissa, uusissa kirjoituksissa? Asian laillista puolta Kemppinen selvitti blogissaan. Saa siis käyttää.
Sherlock Holmesin tapaus on yksi esimerkki siitä, miten "tekijän" oikeus päättää hahmoistaan on viime vuosikymmenten mittaan vääristynyt. Arthur Conan Doyle antoi itse jo 1890-luvulla kyllästyttyään suureen suosioon nousseeseen salapoliisiin kaikille halukkaille vapaat kädet käyttää Holmesia kuten halusivat. Ilman korvausta. Oikeastaan nykyisin tuntemamme Sherlock Holmes syntyi suurelta osin tuon vapautuksen myötä. Holmes alkoi seikkailla teatterissa ja elokuvissa (jo 1890-luvulla!), monet kirjailijat ja viihdekirjoittelijat tarttuivat hahmoon luoden uusia seikkailuja. Nimekkäimpien kirjailijoiden joukossa olivat muun muassa myöhemmin Peter Panin luonut J.M. Barrie ja Arsene Lupinin luonut Maurice Leblanc. Jälkimmäisen teoksessa Lupin ja Holmes ottivat mittaa kumpi on parempi salapoliisi.
Lopulta vapauttaminen oli taloudelliseksi hyödyksi Conan Doylelle itselleenkin. Ihmiset janosivat tietää, mitä Holmesille ja Watsonille oikeasti kuului. Senhän saattoi kertoa vain alkuperäinen tekijä. Sankariinsa täysin kyllästynyt kirjailija määräsi uusille kirjoituksille sellaisen taksan, jota hän ei uskonut kenenkään olevan valmis maksamaan. Halukas kuitenkin löytyi.
Perikunnat ovat harvoin myötämielisyydellä katsoneet maailman jättäneiden höveliyttä. Kreivi Tolstoin koko Venäjän kansalle antaman kirjallisen tuotannon duuma palautti lesken hallintaan. Olihan se selvä merkki höperyydestä, jos rahanarvoista ilmaiseksi antaa. Sherlock Holmesin oikeuksia alettiin uudelleen valvoa 1930-luvulla ja esimerkiksi mainittujen Barrien ja Leblancin uusintapainoksissa seikkailikin Herlock Sholmes tai joku muu vastaava nimiväännös.
Vähäisempien kioskikirjoittelijoiden Holmes-tarinat ovat jääneet historian hämäriin. Ei niistä juurikaan mainintoja löydä. Silti niitä on tehty ja ihan laillisesti aikanaan. Suomessa Wiipuri-sanomalehti julkaisi tarinoita ilman tekijänimiä -- eihän sitä toimittanut mainita, ettei kirjoittaja ole Arthur Conan Doyle -- koko joukon.
Jatkokertomuksissa on kesädekkarina meneillään kaanoniin kuulumaton tarina Kuinka Jack-halkaisija vangittiin. Viiltäjä Jackin perässä on kaksi salapoliisia kilpaillen, Murphy ja Holmes. Kesän mittaan tiedossa muutakin Sherlock Holmesia.
päivitetty linkkilista:
* Kirjava nauha
* Toisen tahran tarina
* Kuinka Jack-halkaisija vangittiin
* Kullankaivajan majan salaisuus
* Kuningattaren pitsileninki
* Lady Ruthin avioliitto
* Orjakauppiaan aarre
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Viimeisimmät kirjoitukset
Powered By Blogger Widgets
1 kommentti:
Selvittely jatkuu:
Saksalainen Sherlock Holmes
Lähetä kommentti