Eilen illalla Oulussa Hollihaan puistossa paljastettiin uusi julkinen veistos. Joonas Mikola Isolaatio on Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston lahja Oulun kaupungille. Teoksen ajatuksena on eristää halkaisijaltaan viiden metrin alue hoidetusta puistosta villiintymään. Kolme metrisessä rautamuurissa on reikä, josta yleisö pääsee kurkistamaan villiin luontoon.
Sisäpuolella on myös sitaatti filosofi Martin Heideggerilta: “Why are there beings at all, why not rather nothing?” Heidegger aikoinaan luennoi „Warum ist überhaupt Seiendes und nicht vielmehr Nichts?“, joten mieluimmin suomennoksen olisin Mikolan teoksen sisäpuolella nähnyt. "Varför finns det någonting istället för ingenting?" ”Miksi ylipäätään on olevaa eikä pikemminkin ei mitään?” Mutta tämä on niuhotusta kokonaisuuden kannalta.
Kalevan valokuvaaja sai runsaslukuisen yleisön järjestäytymään jonoksi kurkistamaan teoksen sisään. Teosta kiertäessä huomasin ulkopintaan jo ilmestyneen pari nimeä. Taiteilija esittelypuheessaan totesi, että olennaisin teoksesta on sisäpuolella, joten ulkokuori ei tarvitse erityistä suojelua. Töhrimällä sitä ei voi pilata.
Juhlapuheiden jälkeen alkoi puistoklubi. Musiikista vastasivat äänitaiteilija Olli Aarni ja DJ-kaksikko Somepoe ja Macarone.
* Facebook-tapahtumassa ja Pohjavirta-projektin sivulla linkkejä Isolaatiosta kirjoitettuihin juttuihin.
3 kommenttia:
Seuraavana aamuna teos näytti tältä:
Isolaation ensimmäinen aamu
Taide pitkä, elämä lyhyt. Vai miten se oli, olut pitkä...
Mutta totetuttaa sen mitä taide on, turhuutta, hulluutta ja huijausta.
Nykytaiteilijat tuntuvat yhä suuremmassa määrin pyrkivän ajattelemisen aiheiden antamiseen. Siinä Mikola onnistuu.
Lähetä kommentti