Hergé
Faaraon sikaarit
suom. Heikki Kaukoranta
Otava 2016
Belgian kansallisylpeyden, sarjakuvasankari Tintin seikkailut loppuivat hahmon luojan Hergén (1907-1983) kuolemaan. Hergén leski Fanny Rodwell (s. 1934) on kunnioittanut miehensä toivomusta, ettei sarjakuvaa jatketa vaikka vastakkaisiakin mielipiteitä on esitetty. 1900-luvulle kapseloitu Tintti on ollut nostalgiamarkkinoilla menestys. 2000-luvulle tultaessa Tintti-albumeita oli myyty Hergén kuoleman jälkeen enemmän kuin hänen elinaikanaan. Nykyisin kokonaismyynti lähennellee 300 miljoonaa kappaletta.
Koska uutta materiaalia ei tehdä, niin lukijoiden mielenkiintoon on vastattu etsimällä uutta Tintin julkaisuhistoriasta. Useimmista Tintti-albumeista on tehty erilaisia versioita julkaisupaikkojen mukaan. Ranskankielisessä maailmassa näitä on ollut saatavilla uusintapainoksina jo pitkään. Viime vuonna saatiin suomeksikin vanhempia versioita Tintti Neuvostojen maassa -albumin rinnalle.
Lehtimies Tintin seikkailut -sarjassa julkaistaan Hergén 1930-luvulla tekemiä mustavalkoisia sarjakuva-albumeja. Tarinat ovat tutut pääosin 1940-luvulla uudelleenpiirretyistä ja taitetuista värillisistä teoksista. Ajan paperipula pakotti kustantajat siirtymään 64-sivun määrämittaan. 1930-luvulla sarjakuvataiteilijalle ei vielä asetettu ulkoisia julkaisuehtoja. Tinttikin saattoi seikkailla väljemmissä ruuduissa ja kaksinkertaisessa sivumäärässä.
Faaraon sikaarit on kolmas suomennettu albumi Lehtimies Tintin seikkailuja. Kirjassa on vain muutamia kohtauksia, jotka on jätetty pois Faaraon sikareista. Sivutaittoa muuttamalla ja ruutuja pienentämällä Hergé on saanut tarinan lähes sellaisenaan mahtumaan lyhyempään värilliseen versioon. Poliisikaksikko Dupond ja Dupont ei ole vielä saanut nimiä, tässä seikkailussa he ovat mukana koodinimillä X33 ja X33 B. Hajamielinen egyptologi on vanhemmassa versiossa selkeämmin professori Tuhatkaunon prototyyppi.
Taitolla, tyhjän tilan määrällä ja rytmityksellä sarjakuvassa on suurempi merkitys kuin uskoisikaan. Faaraon sikaareja lukee uusin silmin. Tuntuu kuin käsissä olisi uusi sarjakuva-albumi.
Teoksen suomennoksessa ja ulkoasussa on pyritty luomaan 1930-luvun tunnelmaa. Suomentaja Heikki Kaukoranta on viljellyt tekstissä aikakauden sanoja ja kirjoitustapoja, kuten jo albumin nimestä käy ilmi. Lisäksi nimiösivulle on etsitty Otavan takavuosina käyttämä liikemerkki. Teostiedoissa täsmennetään, että kyseessä on faksimilepainos vuoden 1934 alkuperäislaitoksesta.
Kaikkiaan Lehtimies Tintti seikkailee -sarjassa julkaistaneen kahdeksan albumia. Viime vuonna julkaistiin Lohjennut korva ja Musta saari. Loppuvuodesta on tulossa Sininen lootus. Kustantajan mukaan uusvanhat Tintit olivat välitön menestys. Molemmat viime vuonna julkaistut albumit myytiin loppuun noin kuukaudessa. Nostalgia on voimissaan.
1 kommentti:
Sarjakuvaa on kommentoitu myös Tähtivaeltajassa.
Lähetä kommentti