Hugo Simbergin esimerkki mauttomasta kehystyksesta. Kansallisgalleria. |
Yle uutisoi tänään, että Kansallisgalleria on onnistunut keräämään lahjoituksina 2,7 miljoonaa. Summa on auttamattoman pieni, sillä valtio on odottanut kahdeksaa miljoonaa.
Ennen yliopistojen yksityistämistä valtio käytti samaa menetelmää niiden rahoittamiseksi ja taloudellisen aseman turvaamiseksi. Mikäli yliopisto onnistui keräämään miljoonan, niin valtio antoi kaksi ja puoli miljoonaa. Tätä kutsutaan vastinrahaksi. Yliopistoja on vastinrahoitettu kaksikin kertaa, suurimmat potit on kerännyt Aalto-yliopisto.
Sama periaate tuli tutuksi 1990-luvulla joidenkin säätiöiden kanssa. Mikäli onnistui keräämään julkista rahoitusta, niin yksityinen säätiö lupasi tuplata sen. Tuolloin säätiöt ajattelivat, että julkinen tuki takasi hankkeen laadun.
2000-luvulla ajatus on kääntynyt päinvastoin. Jos yksityiset ovat valmiita rahoittamaan, niin hanke on kannatettava ja valtion tuen arvoinen.
Teknisillä ja kaupallisilla aloilla toimivan Aalto-yliopiston on ollut helppo kerätä rahaa. Yritykset ovat helposti nähneet lahjoituksen hyödyt itselleen. Taideyliopiston rahankeruu puolestaan on takunnut.
Kansallisgalleria on saanut pääasiassa pieniä lahjoituksia. Yli kymppitonnin on antanut alle kymmenen lahjoittajaa, suurin, sadantuhannen lahjoittaja Veho saa aiheesta positiivista julkisuutta. Sitä autokauppias nyt tarvitsee, liikenneministeri Bernerin sotkettua liiketoiminnan ainakin kuukausiksi, mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.
Keräys on aloitettu kolme vuotta sitten. Valtion tarjous on voimassa kesäkuun loppuun. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että keräys päättyy nolosti ja vielä Suomen satavuotisjuhlien aikana.
Nolon tilanteen välttämiseksi on pohdittu keräysajan jatkamista vuoteen 2019. Toinen vaihtoehto olisi, että valtio antaisi varaamansa vastinrahat ilman ehtoja.
Juhlien kunniaksi kannattaisin jälkimmäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti