Joululomalla löytyi Maaningan kunnankirjaston 15-vuotiaalle minulle lähettämä muistutuskortti. Kuuden kirjan lainausaika oli päättynyt 4. elokuuta 1983 ja kirjat piti palauttaa kirjastoon. Kesällä 1983 olen lukenut ainakin kotimaista tieteiskirjallisuutta, seikkailukirjoja, Vonnegutia ja perehtynyt numismatiikan saloihin.
Suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa Erkki Ahonen oli poikkeuksellinen kirjailija. Hän oli ison kustantamon suojissa ja kirjoitti muun tuotannon ohessa kolme tieteisromaania. Nuorelta minältä Seppä Örn on luultavasti jäänyt kesken. Sen sijaan Ahosen viimeiseksi romaaniksi jäänyt Syvä matka (Gummerus 1976) on luettu tarkkaan. Ahosen ihmismielen mahdollisuuksia ja uutta yhteiskuntaa hahmotellut teos meni niin pitkälle, että kirjailijalta loppuivat sanat. Sittemmin teoreettinen fysiikka imaisi tekijän ihan omille kiertoradoilleen.
Kurt Vonnegutin teokset olivat tuon ikäiselle ahmittavia teoksia. Titaanin seireenit resonoi oikein hyvin elämäntarkoituksen etsintään. Oikein hyvä vastapaino Ahosen syvälliselle tiedostamiselle.
Erkki Borgin Rahan väärtistä (Gummerus 1980) pääsi käsitykseen minkä näköisiä suomalaiset rahat ja mitalit olivat vuosien mittaan olleet. Ja millaisessa arvossa ne painos- ja lyöntimäärien perusteella mahdollisesti olivat.
Vähiten mielikuvia on jäänyt Marton Taigan Yhdeksänhäntäisestä kissasta (Tammi 1976). Jalokiviaarteen etsinnästä Gobin autiomaassa en muista mitään. Ehkä kirjasta kuitenkin opin, että sen nimi tuli ruoskasta.
Myöhästymismaksuja Maaningan kirjasto ei tuohon maailmanaikaan perinyt. Siksi kirjojen palauttamisellakaan ei ollut niin hätä. Muistutuskorttikin on lähetetty yli kuukauden eräpäivän jälkeen. Tosin useimmiten kirjat tulivat ajallaan palautetuiksi, koska piti käydä lainaamassa uutta luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti