Dracula selkosuomeksi

Kun 1980-luvulla ensimmäisen kerran tutustuin Pertti Rajalan teoksiin, niin ihmetys oli suuri. Onneksi takakansitekstit kertoivat mistä oli kyse. Rajala oli mukauttanut Suomen ja maailmanhistorian tapahtumat yksinkertaiselle selkokielelle.

Selkokirjallisuus oli pitkään pääosin tietokirjallisuutta. 2010-luvulla selkomukautetun kaunokirjallisuuden määrä on ollut kasvussa, Selkokeskuksen listoilla on saatavilla jo 25 kirjaa. Kustantajiakin on useampia.

Bram Stokerin Draculan (Opike 2017) selkomukautus vaikuttaisi olevan uusi aluevaltaus suomalaisessa selkokirjallisuudessa. Se on käännetty selkokirja. Se on myös ensimmäinen selkokielinen kauhuteos: "Hyytävää kauhua nyt ensimmäistä kertaa selkosuomeksi!", hehkutetaan Selkokeskuksen sivuilla.

Draculan selkomukautuksen on tehnyt ruotsalainen kirjailija Johan Werkmäster (s. 1955). Suomeksi kirjan on kääntänyt Ari Sainio. Werkmäster on laajemminkin selkomukauttanut kirjallisuutta.

Kaunokirjojen selkomukautuksessa painotetaan tekstin elävyyttä. Vaikka asia kerrotaan yksinkertaisella kielellä se ei tarkoita latistamista. Joissakin kohdin selkokielinen kauhu tuntuu vetävämmältä kuin normaalissa tekstissä.

Miehet hyvästelivät.
Jonathan kiirehti kohti kotia.
Hän halusi kotiin Minan luo
niin pian kuin mahdollista. 

Jonathan ei aavistanut, että siellä
häntä odottaisi kauhea yllätys.

Selkodraculaa on käsitellyt myös Tuijata.

Sarviksen pulkka

Designmuseossa Helsingissä on esillä 100 esinettä Suomesta. Anna Kortelaisen ja Pekka Toivasen kuratoima näyttely on idealtaan tylsä ja kulunut, mutta juhlavuosien julkistamisen kaavat tapaavat olla sellaisia. Itsenäisen Suomen jokaiselta vuodelta on valittu yksi esine, joka kuvastaa omaa aikaansa.

Täytyy myöntää, että itse olen mukana parissa hankkeessa, jossa on sama pohjaidea. Vaikka idea on kulunut, niin siinä on puolensa. Tehdyt valinnat lopulta ratkaisevat lopputuloksen.

100 esinettä Suomesta lähtee Designmuseon jälkeen kiertueelle Suomeen ja muualle Eurooppaan. valittuihin esineisiin voi tutustua myös nettisivuilla. Niillä kehotetaan katsomaan mikä on oman syntymävuoden esine.

Vuonna 1967 syntyneille on valittu Sarvis-pulkka. Se tuntuu osuneelta valinnalta, esine tuli lapsuudessa hyvin tutuksi. Myöhemmin omia lapsia on tullut vedetyksi samanlaisessa.



* 100 esinettä Suomesta

Kunniaa kääntäjille

Kaverit facebookissa hämmästelivät, etteipä ole lehdissä ollut juttua Agricola- ja Hollo-palkintoehdokkaista. Vain yksi linkki oli löytynyt ja sekin oli viime vuoden ehdokkaista.

Käännöskirjallisuutta ei olisi olemassa ilman kääntäjiä. Siitä huolimatta työ on onnistuessaan näkymätöntä, vain epäonnistuminen ja lapsukset huomataan.

Vuodesta 1958 lähtien jaettu Mikael Agricola -palkinto on ojennettu viime vuodet erinomaisesta kaunokirjallisen teoksen suomennoksesta. J. A. Hollon palkinto on annettu korkeatasoisesta tietokirjasuomennoksesta vuodesta 1991. Hollo oli ensimmäinen Mikael Agricola -palkinnon saaja.

Tämän vuotiset ehdokkaat ovat siis:

Ehdokkaina Mikael Agricola -palkinnon saajiksi ovat:

Helene Bützow Kazuo Ishiguron teoksen Haudattu jättiläinen suomennoksesta (Tammi)
Tuomas Kauko Sjónin teoksen Valaan suusta suomennoksesta (Like)
Kristiina Lähde Peter Mickwitzin teoksen Lyhytproosaa, se mikä avautuu (Teos) suomennoksesta ja toimittamisesta
Riina Vuokko Mo Yanin teoksen Punainen durra suomennoksesta (Otava)


Ehdokkaina J. A. Hollon palkinnon saajiksi ovat:

Pirkko Roinila Peter Wohllebenin teoksen Puiden salattu elämä suomennoksesta (Gummerus Kustannus)
Seppo Raudaskoski Steven Lee Myersin teoksen Uusi tsaari suomennoksesta (Bazar)
Tatu Henttonen Richard Sakwan teoksen Taistelu Ukrainasta suomennoksesta (Vastapaino)
Jaana Iso-Markku Yuval Noah Hararin teoksen Sapiens. Ihmisen lyhyt historia suomennoksesta (Bazar)

Mikael Agricola -palkinnon myöntävät Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry (SKTL) ja Suomen Kirjasäätiö. J. A. Hollon palkinnon myöntää SKTL yhteistyössä Suomen arvostelijain liitto ry:n ja Suomen tietokirjailijat ry:n kanssa.

Ehkä voittajat huomioidaan paremmin. Ne julkistetaan 7. huhtikuuta.


* Vuoden 2017 Agricola- ja Hollo-käännöspalkintojen ehdokkaat julkistettu

George Delaw: Erehdyttävä pensas (1895)

Le Pêle-Mêle 12/1895

Angry Birdsin lavea maailma

Vajaan parin viikon päästä Oulun Elokuvakeskus järjestää seminaarin Angry Birdsin lavea maailma. Pelinä läpi lyönyt Angry Birds on levittäytynyt muillekin populaarikulttuurin osa-alueille. Seminaarissa käydään läpi näitä eri alueita.

Oma osuuteni seminaarissa keskittyy Angry Birds -sarjakuviin. Monelle tutun hokeman mukaan Rovio pyrki tekemään vihaisista linnuistaan yhtä kuuluisia kuin Aku Ankka on. Brändin rakennus on edennyt, ja sarjakuvamaailman valloittamisessa apuna on ollut monta koti- ja ulkomaista Aku Ankka -lehdestä tuttua henkilöä ja tekijää.

Näistä enemmän seminaarissa lauantaina 8. huhtikuuta. Seminaarin lopuksi näytetään Angry Birds -elokuva.

Kirjavat kirjamessut

Eilinen kului Haapavedellä Kirjavilla Kirjamessuilla. Yleisölle oli tarjolla Reidar Palmgren, Wilson Kirwa ja kirjaämpäreitä.

Vaalitori Rotuaarilla

Rotuaarilla on kuntavaaliehdokkaita tavattavissa. Kahvia ja karkkia myös jaossa. Vaalit siis 9.4.2017.

Ranskan ja Belgian rajalla

Ranskalla ja Belgialla on 620 kilometriä yhteistä rajaa Pohjanmereltä Luxemburgiin. Erillistä rajavyöhykettä ei ole, eikä ekslaaveja ja enklaaveja kuten Belgian ja Alankomaiden rajalla. Google Mapsissa tuon matkan kulkee huomattavasti nopeammin kuin maastossa. Rajat vaikuttavat kulkevan, silloin kuin sopivaa jokea tai puroa ei ole noudatettavaksi, 1600-luvun lopun yksityisten kiinteistöjen rajojen mukaan.

Monin paikoin raja kulkee teitä myöten tai peltolohkojen välissä. Viljelytilojen rajat eivät näytä juurikaan muuttuneet vuosisatojen saatossa. Yksi poikkeus on, yllä olevassa kuvassa.

Isäni oli venäläinen vakooja

Sosiaalisessa mediassa kiertelee meemi, jonka mukaan Donald Trump jr. olisi kirjoittanut runokirjan. Sen nimi viittaa laajoihin epäilyihin, joita Yhdysvaltain kongressikin selvittelee. My Father Was A Russian Spy, vaikuttaisi presidentin poika tilittävän.

Meillä Suomessakin oli takavuosina aihetta epäillä, että maan johtaja olisi ollut venäläinen vakooja. 1990-luvun vapaampina vuosina Moskovan arkistoista löytyi tietoja agentti Timosta, jonka siis vahvasti epäiltiin olevan presidentti Kekkonen.

Kekkosen toiminta voitiin helposti selittää luovimiseksi kylmän sodan maailmassa. Hyvien suhteiden nimissä saattoi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja Suomen aseman turvaamiseksi.

Vapaan maailman johtajan asema Venäjän agenttina on aivan toinen. Epäilyjen varmistumisella olisi kohtalokkaat seuraukset Trumpeille.

Trumpin presidenttiys on innoittanut runoilijoita oikeidenkin runokokoelmien tekemiseen. Chicagolainen Moria Poetry on julkaissut lyhyessä ajassa locofo chaps -sarjassa 71 teosta.

Sarjassa on julkaistu muun muassa Nate Loganin kokoelma Post-Reel (2017). Se sisältää seuraavan:


Two Weeks Notice (2002)

I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.
I own the hotel and I live there. My life is very much like
Monopoly.


Runossa toistettu yksinkertainen fakta tekee presidentin elämästä hyvin erikoisenoloisen.



* Locofo Chaps

Maailman runouden päivä

Eilen vietettiin YK:n maailman runouden päivää. Runot on otettu mukaan myös Suomi 100 juhlintaan. Suomi on runo -sivuilla on vuoden jokaisena maanantaina julkaistu uusi runo, ja tahti jatkuu joulukuun lopulle saakka.

Yksi YK:n nettisivuilla esiinnostettu runoilija oli Pablo Neruda. Se johdatti ajatukset Kysymysten kirjaan (Loki 1999), johon Katja Kallio on suomentanut seuraavan:

Missä on lapsi joka oli,
yhä minussa vai jo poissa?

Tietääkö hän etten koskaan häntä rakastanut
ja ettei hänkään rakastanut minua?

Miksi niin pitkän aikaa kasvoimme
yhdessä vain erotaksemme?

Miksi lapsuuteni kuollessa
emme kuolleet molemmat?

Ja jos olen kadottanut sieluni
miksi minua seuraa sen luuranko?

Kysymysten kirja julkaistiin postuumisti, vuonna 1974. Neruda kyselee isoista ja pienistä asioista.

Kymmenen vuotta sitten Rovaniemellä kantaesitettiin Kalevi Ahon säveltämä sarja mezzosopraanolle ja kamariorkesterille Nerudan kirjan pohjalta. Siteerattu runo oli yksi osa Ahon teosta.

Filosofiassa on tavattu sanoa, että hyvät kysymykset ovat tärkeämpiä kuin vastaukset. Niin on tässäkin tapauksessa.

Kuti-lehti on uudistunut

Kutikuti nykysarjakuvayhdistyksen julkaisema Kuti-lehti on uudistunut. Aikaisemmin tablodina ilmestynyt ilmaissarjakuvalehti on nyt aikakauslehtiformaatissa. Lehti on saatavissa ilmaisjakeluna eri pisteissä ympäri maan, Oulussa esimerkiksi Kulttuuritalo Valveen tuulikaapissa olevassa lehtipisteessä.

Formaatin muutoksesta huolimatta lehden sisältö on pysynyt samana. Se tarjoaa koti- ja ulkomaisia ajatuksia herättäviä nykysarjakuvia. Uudessa numerossa on esimerkiksi Valentine Gallardon ja Leo Kuikan töitä.

Oulussa lukijoiden kommentit uudistuneesta lehdestä ovat olleet positiivisia.

Lehteä voi lukea myös netissä tai sen voi tilata.



* Kutikuti

Sami Liuhto ja Reijo Valta kommentoivat tätä

Liuhdon kanssa viimeviikolla urakoitiin kirja Facebookin parateksteistä. Niitä on paljon.

Sami Liuhto ja Reijo Valta kommentoivat tätä koostuu facebookin parateksteistä, siitä tekstitulvasta, joka välittömästi näkyen tai näkymättömissä on läsnä näyttöruudulla. Facebook koko ajan viestii siitä, että kaveri tai joku muu viestii sinulle, ja kaikesta on mahdollista tykätä ja kommentoida. Tykkäämisen, kommentoinnin ja muiden toimintojen kehät tuottavat valtavasti paratekstiä. Lisäksi jokainen facebookin kuva ja kuvake sisältää näkymättömän sanallisen määritelmän, joka kopioidessa tulee näkyviin lyhyempänä tai pidempänä versiona.

"Kirjan takakannen esittely on parateksti... Reijo Valta -> Sami Liuhto · 31 min"

Kirja on saatavissa painettuna lulu.comin kautta.

Tykkää · Ihastu · Haha · Vau · Surullinen · Vihainen · Kommentoi · Jaa

Uutisia Tampereelta

Viikonloppuna on Tampereella on vietetty Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalia. Perjantaina julkistettiin festivaalin Tampere Kuplii Goes Academic -oheistapahtuman alkajaisiksi Tampereen Yliopistolla Sarjakuva-Finlandian voittaja. Palkinnon sai Janne Kukkosen Voro (Like 2016).

Lauantai-iltana myös Tampereella olevalla Tampere-talolla Vuoden sarjakuvateko -tunnustuksen sai Esa Holopainen ja Muhoksen 24 tuntia sarjakuvaa -tapahtuma. Ouluun ei ole välittynyt tieto siitä, jaettiinko tunnustus Tampere-talon Tampereen rautatieaseman vai Kalevan puoleisessa päädyssä.

Esa Holopainen valmistautuu vuoden 2016 24h-sarjakuvan tekemiseen.

* Sarjakuva-Finlandia Janne Kukkosen Vorolle
* Vuoden sarjakuvateko Esa Holopaiselle

Vintil piirretyi

Tänä viikonloppuna sarjakuvaelämä on keskittynyt Tampereelle. Silti Oulussakin tapahtuu, tänään avattiin Sarjakuvagalleriassa! Vintil piirretyi -näyttely. Turussa on jo neljättä vuotta kokoontunut piirustuskerho Turun sarjakuvakaupan yläkertaan. Kerhossa tehtyä on nyt Oulussa näytteillä 13.4. saakka.

Kaltion toimittelukunta piirroskuvana

Hiljan ritariksi lyöty Ville Ranta pitää ranskankielistä sarjakuvablogia. Tuoreimmassa merkinnässä ollaan muun muassa mukana Kaltion toimituskokouksessa. Tämän viikon kokouksessa olin paikallaolijoista vanhin, kuten kuvasta käy ilmi.

Kaltio ei tee poikkeusta suomalaisessa kokoustamisessa. Kahvi on olennainen osa sitä.

* Kaltio
* En Vain. Ville Ranta

Kansallisperhonen

Eilen alkoi äänestys, jossa valitaan Suomelle kansallisperhonen. Suomen Luonnon netissä järjestämä äänestys on osa satavuotisen Suomen juhlallisuuksia. Aikaa äänestää on kesäkuun puoliväliin saakka. Hankkeen aloittajana on ollut Vuokon luonnonsuojelusäätiö. Tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio suojelee valintaa.

Asian eli perhosia tunteva raati on valinnut kaksikymmentä lajia, joista halukkaat voivat äänestää. Kriteerinä on ollut, että valittava perhonen asuisi vakituisesti Suomessa ja olisi mahdollisimman monien tuntema. Valittavana on auroraperhonen, haapaperhonen, horsmakiitäjä, isomittari, kangasperhonen, karhusiilikäs, keisarinviitta, kirjoverkkoperhonen, loistokultasiipi, matarakiitäjä, metsänokiperhonen, nastakehrääjä, neitoperhonen, nokkosperhonen, paatsamasinisiipi, ritariperhonen, siniritariyökkönen, sitruunaperhonen, suokeltaperhonen ja suruvaippa. Päiväperhosten lisäksi ehdokkaina on siis kiitäjiä, kehrääjiä ja yökkösiä.

Muutamia ilmeisiä lajeja vaikuttaisi puuttuvan joukosta. Raati puolustautuu jo ennakkolta: Amiraali on vaeltaja, jolla ei ole vakituista kantaa Suomessa. Isoapollon levinneisyysalue on pieni. Kaaliperhonen on nimenä monelle tuttu, mutta oikeaa sellaista on harva nähnyt. Luonnossa nähtävät valkoiset perhoset ovat useimmiten lanttu-, virna- tai naurisperhosia.

Suomelle on aikaisemmin valittu äänestysten perusteella kansallislintu (laulujoutsen), kansalliseläin (karhu), kansalliskukka (kielo), kansalliskala (ahven), kansallispuu (rauduskoivu) ja kansallishyönteinen (seitsenpistepirkko).



* Kansallisperhonen.fi

Tolkun ihmiset jumalanpalveluksessa

Iisalmelainen kirjailija Jyri Paretskoi on saanut paljon julkisuutta sen jälkeen kun tasavallan presidentti Niinistö siteerasi häntä. Nyttemmin "tolkun ihminen" on saanut palstatilaa kolumneilleen paljon Iisalmen Sanomia laajemmasti.

Eilisen Kalevassa Paretskoi kertoi, mitä tolkun ihmisten pitäisi ajatella kirkossa luettavista Maahanmuuttoviraston päätöksistä. Ne ovat "politiikkaa" joka ei kuulu jumalanpalvelukseen. Paretskoi toivoi, että seurakunnat peruisivat lukemisen ja myöntäisivät tehneensä väärin.

Paretskoin näkemyksen mukaan meidän "pitäisi olla ylpeitä laeistamme, järjestelmästämme ja virkailijoistamme". Niin pitäisi. Sipilän perusporvarihallituksen aikana tosin on perustuslaki monta kertaa koettu esteeksi päätöksille. Hallitus on saanut myös läpi lakeja, jotka eivät ole perustuslain hengen mukaisia.

Jos meillä on hyvät lait ja niitä noudattavat viranhaltijat, niin niiden läpivalaiseminen julkisuudessa, vaikkapa jumalanpalveluksessa, on kunniaksi laeille ja viranhaltijoille. Jokaisen virkavastuulla tehdyn päätöksen pitäisi kestää kovakin päivänvalo.

Jos jossakin tapahtuu virheitä, niitä ei pidä piilotella. Niistä pitää ottaa oppia ja korjata virheet. Vaikka kirkon avulla.

Raamatussa sanotaan: "Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." Paretskoistakin on oikein, että jumalanpalveluksissa muistetaan vähäosaisia ja heikkoja.

Mikä siis on tolkun ongelma?

Kaukoidän tasavalta

Arkkitehti Bjørn Bergen Kartalta kadonneet – 1800- ja 1900-luvun unohdetut maat (Art House 2016) listaa tekijän omaan postimerkkikokoelmaan tukeutuen viisikymmentä maailmankartoilta kadonnutta maata ja aluetta vuodesta 1840 lähtien. Rajavuotena on filatelia, vuonna 1840 julkaistiin Isossa-Britanniassa maailman ensimmäinen postimerkki.

Kutakin maata käsitellään parin aukeaman verran. Joukossa on paljon outoa ja kiintoisaa. Minne päin maailmaa sijoittaisitte esimerkiksi Ininin tai Obockin?

Kaukoidän tasavalta Baikaljärven ja Vladivostokin välissä jäi parin vuoden ikäiseksi (1920-1922). Venäjän tsaari oli karkoittanut alueelle paljon poliittisia vankeja ja heidän johdollaan perustettiin idealistinen sosialistinen valtio, joka sai sympatiaa muun muassa filosofi Bertrand Russellilta. Moskovassa valtio kuitenkin valtio nähtiin toisin. Se oli puskuri Tyynenmeren rannikolla ollutta Japanin armeijaa vastaan. Valtio täytti Moskovan näkökulmasta tarkoituksensa kun japanilaiset vetäytyivät. Marraskuussa 1922 Lenin lakkautti valtion, tai kauniimmin sanottuna, Kaukoidän tasavalta päätti liittyä osaksi Neuvosto-Venäjää.

Kaukoidän tasavallan pääkaupunki oli Tšita. Ennen tasavallan perustamista alue oli japanilaisten tukemien kasakoiden hallussa (1918-1920), ja Venäjän-Japanin sodan jälkeen 1905 sinne oli perustettu työläisten kansantasavalta. Se kukistettiin seuraavana vuonna.

Bertrand Russell tapasi Kaukoidän tasavallan edustajia Pekingissä kesällä 1921. He olivat lukeneet Russellin teoksia ja myöhempi ulkoministeri Ignatius Yourin (1881-?) osoittautui erittäin ystävälliseksi ihmiseksi. Russell myöhemmin arveli, ettei valtion johdolla ollut aavistustakaan Moskovan suunnitelmista. Salaliiton uhreja, tuumi Russell.

Kaukoidän tasavallalle kohtalokkaaksi taisi tulla laajentuminen rannikolle ja Vladivostokiin. Lännemmäksi Mongolian rajalle samaan aikaan syntynyt buddhalainen valtio Tannu-Tuva säilytti itsenäisyytensä aina vuoteen 1944 saakka.



Aikaisemmin teosta ovat käsitelleet Kirjasta kirjaan ja Suketus.

Supervaalikone ja joku vaalikone

Kuntavaalit lähestyvät ja sosiaalisessa mediassa on ennätysmäärä ehdokkaita kertomassa hyvistä asioista ja vastustamassa pahoja. Useita vaalikoneitakin on tarjolla ehdokkaan valintaan. Jotkut niistä, jotka eivät ole ehdolla, ovat jakaneet omia tuloksiaan.

Aika on siis otollinen huumorinäkökulmalle. Supervaalikone tarjoaa minulle sopivaksi ehdokkaaksi Joulupukkia. Lehtilehti ei ilmeisesti tee enää uusia vaalikoneita, mutta sen yleisvaalikone on edelleen käytettävissä. Se suosittelee Fagerholmia ja keltaisia kalsareita.

* Joku vaalikone
* Supervaalikone

Palsa 70 vuotta

Tänään Kalervo Palsa täyttäisi 70 vuotta. Elämä päättyi kuitenkin jo 30 vuotta sitten 1987. Syntymäpäiviksi katkelma Palsan päiväkirjasta vuodelta 1969.

13.3.1969 Torstai
   Olen 22-vuotias. Niin aika kuluu. Se on kirottua mutta hyvä loppujen lopuksi. Kaikkien on kuoltava joskus. Mutta minun täytyy saada usko joka antaa minulle elämän. Täytyy.
   Olin eilen päissäni. Urpo teki kaljan makasiiniin. Siinä oli muitakin koululaisia juomassa. Aarrevaaran Mauri ja Aunon Yrjö ja myöhemmin Leppäsen Jouko. Myös eräs vanhahko mies, joka lähti Pakari-baarista matkaamme kun olimme jo melkoisesti tinoissa, mies oli jopa ostanut kaljatkin meille. Tapahtumat muistan vain hämärästi, kun olin baarissa ja join siellä vielä monta pulloa kaljaa ja baari oli melko täynnä ja juttelimme. Kusinkin WC:ssä. Muistan, että sanoin terveiset eräälle Alan Kaisan luokalla olevalle pojalle että veisi terveiset. Sanoin tämän WC:ssä ja kadun sitä että sanoin. Se oli pöljää. Tosin tämä oli pieni pöljyys. Hyvin pieni. Eikä merkitse loppujen lopuksi mitään koska elämä on sellaista.
   Urpo särki eilen lasinsa. Naapurissa -- Jussilassa asuvista tytöistä toinen löi Urpoa niin että lasit murtuivat. Vittumaista väkeä tuossa naapurissa. Eikö ole ihmeellistä että useimmat naapurit tai ainakin yksi ovat vittumaisia, erittäin vittumaisia. Ja Urpo on aika raju luonne varsinkin juopuneena laskussa. Aika hurja. Hyvä jos hengissä selviää elämän läpi. Karikoita on paljon hänen tiellään. Minä olen paljon harkitsevampi ja ajattelevampi luonteeltani kuin Urpo.

* Katso myös Palsa ja päiväkirjat

Omanatuntona

Helmikuun lopulla reilut sata tieteentekijää allekirjoitti vetoomuksen, jossa vaadittiin Suomen pakolaispolitiikkaan muutosta inhimillisempään suuntaan. Tästä syntyi ajatus, että kulttuurialan ammattilaisten pitäisi tehdä samanlainen.

Vetoomus julkistettiin eilen. Lyhyessä ajassa siihen tuli yli kymmenentuhatta allekirjoitusta. Siinä on koordinoimista, toivottavasti käytännön toimia hoitaneet tulevaisuudessakin uskaltautuvat vastaavaan.

Vetoomus oli helppo allekirjoittaa. Pääideana oli, että Suomen hallituksen ja virkamiesten tulisi noudattaa perustuslakia.

Vetoomus on julkaistu Imagen sivuilla.



* Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten kannanotto Suomen maahanmuuttopolitiikkaan

Offline & In The Gallery

Tänään Minnesotan kirjataiteen museossa (Minnesota Center fo Book Arts) avautuu näyttely Asemic Writing: Offline & In the Gallery. Sen on kuratoinut Michael Jacobson ja esillä on myös yksi työni. Jos seuduilla liikutte, niin poiketkaa katsomassa. Itse en taida paikalle päästä.

Aseeminen kirjoitus on yksi visuaalisen runouden laji, jossa viestitään kirjoittamisen tyyliin. Tosin merkit, sanat ja lauseet eivät ole luettavissa, eikä tarkoitus ole luoda uusia viestintäjärjestelmiä. Kuten visuaalinen runous laajemminkin, aseeminen kirjoitus pyrkii esikielelliseen ilmaisuun. Aseemista kirjoitusta katsotaan kuin kirjoitettua tekstiä, mutta silmät eivät löydä valmista viestiä. Määritelmällisesti aseeminen kirjoitus ei välitä verbaalista merkitystä. Aseeminen kirjoitus on kuvallista viestintää kirjoituksen maailmassa.

Näyttelyssä on mukana yli viisikymmentä tekijää ympäri maailman. Tähän asti aseemista kirjoitusta on tuotu julki pääasiassa netissä. Siihen viittaa näyttelyn alaotsikko, offline & in the gallery.

* Asemic Writing: Offline & In the Gallery