Tänään Kalervo Palsa täyttäisi 70 vuotta. Elämä päättyi kuitenkin jo 30 vuotta sitten 1987. Syntymäpäiviksi katkelma Palsan päiväkirjasta vuodelta 1969.
13.3.1969 Torstai
Olen 22-vuotias. Niin aika kuluu. Se on kirottua mutta hyvä loppujen lopuksi. Kaikkien on kuoltava joskus. Mutta minun täytyy saada usko joka antaa minulle elämän. Täytyy.
Olin eilen päissäni. Urpo teki kaljan makasiiniin. Siinä oli muitakin koululaisia juomassa. Aarrevaaran Mauri ja Aunon Yrjö ja myöhemmin Leppäsen Jouko. Myös eräs vanhahko mies, joka lähti Pakari-baarista matkaamme kun olimme jo melkoisesti tinoissa, mies oli jopa ostanut kaljatkin meille. Tapahtumat muistan vain hämärästi, kun olin baarissa ja join siellä vielä monta pulloa kaljaa ja baari oli melko täynnä ja juttelimme. Kusinkin WC:ssä. Muistan, että sanoin terveiset eräälle Alan Kaisan luokalla olevalle pojalle että veisi terveiset. Sanoin tämän WC:ssä ja kadun sitä että sanoin. Se oli pöljää. Tosin tämä oli pieni pöljyys. Hyvin pieni. Eikä merkitse loppujen lopuksi mitään koska elämä on sellaista.
Urpo särki eilen lasinsa. Naapurissa -- Jussilassa asuvista tytöistä toinen löi Urpoa niin että lasit murtuivat. Vittumaista väkeä tuossa naapurissa. Eikö ole ihmeellistä että useimmat naapurit tai ainakin yksi ovat vittumaisia, erittäin vittumaisia. Ja Urpo on aika raju luonne varsinkin juopuneena laskussa. Aika hurja. Hyvä jos hengissä selviää elämän läpi. Karikoita on paljon hänen tiellään. Minä olen paljon harkitsevampi ja ajattelevampi luonteeltani kuin Urpo.
* Katso myös Palsa ja päiväkirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti