Auli Särkiö
Ruohosinfonia
Poesiavihkot # 4
Poesia 2016
Osuuskunta Poesia aloitti viime vuonna Poesiavihkot-sarjan, jossa julkaistaan kirjaa lyhyempiä itsenäisiä kirjallisia kokonaisuuksia. Taustalla on muissa maissa yleinen chapbook-formaatti, joka ei ole aikaisemmista yrityksistä huolimatta kotoutunut Suomeen. Ainakin laadun puolesta päätoimittaja Kristian Blombergin johdolla tehdyt Poesiavihkot ovat olleet menestys. Toistaiseksi sarjassa on julkaistu essee ja kolme runoteosta. Sarja on avoin myös proosalle.
Ruohosinfonia on Auli Särkiön (s. 1990) toinen teos. Vuonna 2010 ilmestynyt esikoisteos Sarmatia julkaistiin viime vuonna Ranskassa. Pääasiassa musiikkitoimittajana työskentelevä Särkiö on nimennyt poesiavihkonsa suuren tuntuisesti Ruohosinfoniaksi. Klassisesti sinfonialla tarkoitetaan laajaa orkesteriteosta, ja tämä määritelmä tuntuisi sotivan julkaisevan kirjasarjan tarkoitusta vastaan.
Taidemusiikin salat hallitseva Särkiö kuitenkin tietää mitä tekee. Sinfonia on viime vuosikymmeninä riisunut mahtipontisimman, mahlerilaisen tai sibeliaanisen viittansa ja teosmuodossa on tuotettu huomionosoituksia mitä erilaisimmille asioille. Ajateltakoon vaikka Leif Segerstamin yli kolmea sataa sinfoniaa. Esimerkiksi Oulussa kantaesitetty sinfonia 208 Cess(n)a Cärävän 208 Kärajan sai aiheen pienlentokone Cessnasta ja sen peltien tärinästä.
Särkiön Ruohosinfonia on ylistys kaupunkiluonnolle. Tekstissä vilahtelevasta vihreästä rautiotievaunusta päätellen kaupunki olisi Helsinki, mutta on viesti yleistettävissä muuallekin. Cityvihreä juna on tuttu näky suurimassa osassa Suomea.
Särkiö seuraa miten nurmikosta kehittyy ruohikko. Apuna hän käyttää konkreettisen runouden keinoja. Tasaisesta pisterivistä alkaa nousta pilkkuja, pisteitä ja kirjaimia kun säännöllinen leikkaaminen lakkaa. ”miten tämä / jättipalsamikoiranheisihaavantaimi- / viidakko / yhdessä yössä / puretun talon paikalla”
Liikenne on leimallista kaupungeille. Aina on joku menossa tai tulossa, mahdollisuuksia liikkumiselle eri välineillä on paljon. Vaikka kulkuväylät, tiet, sillat ja raiteet, ovat ahkerassa käytössä, niin silti ”leviävät / pilveilevät hiukset, nestemäinen ruohikko / taivas täyttyy suortuvista”.
Kaupunki on iso orkesteri, jonka ”eliöiden hiljainen mumina” jää usein kulkijalta huomaamatta. Särkiö kiinnittää katseen ja auttaa kuuntelemaan kaupungin orkestroitua sinfoniaa. Luonto on oleellinen osa myös rakennettua ympäristöä. Saattavatpa jopa ”kädenkokoiset silmut” räjähtää katukivien läpi.
Särkiön Ruohosinfonia on myös äänitaideteos. Se kantaesitettiin Runokuu-runofestivaalilla elokuussa 2016. Kokonaisuus toimii hyvin myös tekstinä, joka nostaa esille kaupungin unohdetumpaa puolta. Jatkuvaan liikkeeseen ja muutokseen mahtuu muistutus siitä, mitä pysähdyksestä seuraisi.
Julkaistu Kaltiossa 6/2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti