torstai 25. syyskuuta 2014

Metsäpalon poikanen


Kestilän tien varressa on ollut metsäpalon alku. Useamman kerran olen ajanut ohi ja miettinyt pysähtymistä. Nyt maanantaina jarrujalka toimi. Kuivan kankaan aluskasvillisuus oli mennyttä. Maitohorsma oli paikalle jo pienin määrin ehtinyt ja puolukan varvikko oli alkanut kasvamaan. Männyt taisivat suurelta osin säikähdyksellä selvitä.





2 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Venäjän Karjalassa näin useitakin, eri-ikäisiä metsäpalojen jäljiltä olevia alueita. Isopuiset metsät eivät ole niistä juurikaan kärsineet, mutta taimikko- ja muutamien kymmenien vuosien ikäiset olivat palaneet juurmutiaan myöten, ja latvaan saakka. Mutta kyllä niillä alueilla sitten tuore vihreä olikin eri kirkaslehtistä; tuhosta syntyy aina uutta.

Jokunen kaatopaikka oli eräällkin kohdalla sattunut metsäpalon kohdalle ja leijuipa siellä eri käryt, hyihuh! Tuli oli sellaisilla jätekankailla viihtynyt kauan erilaisilla muoveilla ja rakenunnusjätteillä -autojenraadoilla- herkutellessaan.

Reijo Valta kirjoitti...

Ei ole hirvittävästi jäänyt muistikuvia suomalaisten metsien paloista tai niiden jäljistä. Taitaa täkäläinen metsänhoito aika äkkiä uusia vähänkään vaurioituneet metsät.

Ihan hiljan uutisissa esiteltiin puita Pyhähäkin kansallispuistosta. Taisi yhdessä ja samassa puussa olla viiden eri metsäpalon jäljet. Edelleen pystyssä ja elävänä nuo puut seisoivat.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset