Matthew Hopkins
Noitain paljastaminen
suom. Eero Korpinen
Salakirjat 2014
Kun keropäät ja kavaljeerit Englannin sisällissodassa taistelivat maan johtamisesta, niin jossakin Norfolkin kreivikunnan seutuvilla pastorin poika Matthew Hopkins kävi apureineen omaa taisteluaan noitia vastaan. Sisällissota sotki maan uskonnollisen järjestyksen, joten Hopkinsille avautui mahdollisuus tarjota kaupungeille henkisen elämän puhdistuspalveluja.
Vuosina 1644-46 muka parlamentin nimeämän Witchfinder General Hopkinsin käsittelyssä sai surmansa yli kolmesataa noidaksi epäiltyä. Nämä täsmäpuhdistukset tekivät Hopkinsista Ison-Britannian historian pahamaineisimman noitien metsästäjän. Hopkins kumppaneineen kehitti uusia jo 1600-luvun Englannissa kielletyn kidutuksen määritelmän ulkopuolelle jääneitä tuskallisia keinoja noitien tunnistamiseksi. Hopkins uudisti noitien etsimisen perusteet. Hän ei tutkinut noitien tekemiä taikoja vaan yhteyttä paholaiseen. Sellainen löytyikin usein helposti.
Noitain paljastaminen on hieman harhaan johtava nimi. Hopkinsin toimilla ei ollut yleistä ja laajaa hyväksyntää. Hän itsekin joutui käräjille ja joutui puolustautumaan. Puolustuspuheenaan hän kumosi neljätoista häntä vastaan esitettyä väitettä. Nämä väitteet ja niiden kumoamiset julkaistiin 1647 ensimmäisen kerran pienenä kirjasena. Sen mottona ja pääpuolustuksena oli lause Mooseksen toisesta kirjasta: velhonaisen älä salli elää (22:17).
Puolustautuessaan Hopkins tuli paljastaneeksi keinojaan ja metodejaan. Hän piti tärkeänä ylimääräisten nisien etsimistä ruumiista. Näitä syyliä tms. tarkkailemalla sai selville kävivätkö apupirut imemässä emästään. Jos "nisät" tyhjentyivät kun naiset jätettiin yksin, niin noita oli imettänyt.
Epäiltyjä valvotettiin, kävelytettiin ja uitettiin. Essexin Manningtreessä Hopkins kertoi valvottaneensa epäiltyä naista neljättä vuorokautta. "Neljäntenä yönä noita kutsui niitä [piruja] niiden monilla nimillä". Kun useat kotieläimet reagoivat huuteluihin, niin pirujen katsottiin totelleen kutsua. Heti surmattiin 29 noidan nimeämää kumppania ja neljä myöhemmin hirtettiin kaupungin ulkopuolella. Tosin myöhemmässä häntä kohtaan esitetyssä epäilyssä Hopkins vetoaa siihen, että oikeuslaitos ja tuomarit ovat kuolemantuomiot langettaneet, hän oli ollut vain vähäinen oikeudenpalvelija.
Noitain paljastaminen on kiintoisa historiallinen kuriositeetti. Kirjanen etenkin todistaa etteivät noitavainot olleet keskiajan asia, vaan kiihko oli suurin 1600-luvulla. Pelottavasti kidutukseen kuulumattomien keinojen kuvailu tuo tekstin tähän aikaan. Valvottaminen, kävelyttäminen ja waterboarding ovat olleet käytössä aivan hiljattain vaikeasti tunnistettavien rikosten torjunnassa.
* Matthew Hopkins. Noitain paljastaminen. Salakirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti