Tänä syksynä on erityisen paljon pihlajanmarjoja. Oulun katujen varsilla pihlajien norjemmat alaoksat näyttävät melkein maata viistävän. Suuri marjamäärä on saanut monet pohtimaan sananlaskuviisautta.
Kettu tiesi pihlajanmarjojen olevan happamia. Tästä huolimatta Martat tietävät, että niistä saa maukasta Tilhinektaria.
Ei se pihilaja kahta kuormaa kanna. Moderni tulkinta tästä sananlaskusta on ollut, että tulossa olisi vähäluminen talvi. Saatetaan sanoa myös: Ei oksat kestä peräkkäin runsasta marjamäärää ja runsasta lumimäärää. Päinvastainen viesti sanotaan tuoreemmassa sanonnassa suoraan: Tulee paljon lunta, kun on paljon pihlajanmarjoja. On ajateltu, että runsas marjamäärä turvaa lintujen ravinnon, kun paksun lumen alta sitä ei ole helposti saatavissa.
Molempien tulkintojen takana on käsitys luonnosta yhtenä kokonaisuutena. Vanhan kansan sääsananlaskuihin tällainen ajattelu ei oikein sovi. Vanha kansa tulkitsi mieluimmin tarkkoja ajallisia ennusmerkkejä tyyliin Mitä Mattina maassa, sitä Maariana katolla.
Vanhan kansan maailma oli panteistinen. Vaikuttavia voimia oli paljon, ja jos ei käynytkään kuin oletettiin, niin toiset jumalat olivat vaikuttaneet asioiden kulkuun. Monoteistisessa modernissa maailmassa sananlaskuviisauksien paikkansapitävyys on varmistettava toisin.
Hih pihlaja ja muita puita sekkaa! todettiin Kiuruvedellä jo muinoin kun ihmeteltiin.
4 kommenttia:
Tänään keitin omena-pihlajanmarjamehua. MehuMaijan "materiaalipesään" neljännes pihlajanmarjoja ja loput omenia (happamia, sanoi Kettu mitä tahansa) ja sokeria 1 kg.
Kitkerää se tuotos hieman on, mutta kun sekottelee muihin mehuihin talaven mittaan eikä nauttijoille mainitse, niin keväällä ei ole yhtään jäljellä.
Ko. mehun terveellisyydestä voidaan olla vähintään kahtaa mieltä kun ajattelee, kuinka iso sokeripitoisuus joka tapauksessa on.
Sanovat, että pihlajanmarjat maistuvat erilaisilta lähes joka puusta. Väittävät, että olisi olemassa makeitakin marjoja, mutta sellaisen puun kohdalle en itse ole koskaan sattunut. Joskus maistelin marjoja monista eri puista, josko omassa lähipiirissä olisi ollut noita myyttisiä makean marjan pihlajoita. Ei löytynyt.
Villeissä omenapuissa aika monessa on kirpeät hedelmät, jotka eivät edes kevättalvelle säilytettyinä yhtään pehmeämmiksi maultaan muutu. Jalostettuja ja vartettuja puutarhaomenat ovatkin.
Ehkä sama pätee pihlajaankin.
Ennen vanhaan uskottiin runsaan pihlajanmarjasadon ennustavan sotaa. Onneksi ilmeisesti tätä ei enää muisteta, ottaen huomioon itänaapurin toiminnan. Mielenkiintoinen blogi. Erityisesti suomalaiset rakennukset kiinnostavat. On surullista, että todella paljon vanhoja, kauniita rakennuksia on korvattu betonikolosseilla, joilla harvoin on esteettistä arvoa. Ilmeisesti tämä homma vieläkin jatkuu,blogistasi ilmi käyvistä purkusuunnitelmista päätellen. En asu Suomessa, ja harvoin käyn siellä. Silloinkin vain Helsingissä. Olen asunut monella paikkakunnalla ja matkustellut joka puolella Suomea, kun vielä asuin kotimaassa. On mielenkiintoista lukea blogia jossa kerrotaan tutuista paikoista kuten Kuopiosta, Kärsämäestä, iisalmesta jne. Milla
Kiitokset, mukava kuulla, että blogini parissa viihtyy.
Lähetä kommentti