Viimeiseksi suomennetuksi Johannes ja Pirkale -albumiksi on jäänyt Rotkovuoren trubaduurit (1996). Semic julkaisi sen samana vuonna kuin se ilmestyi maailmalla, tässä vaiheessa oli jo taidettu siirtyä kansainvälisiin yhteispainatuksiin.
Toisessa albumissa uudet tekijät eivät jatkaneet Peyon takapajuisia tasa-arvoajatuksia. Korpin laumaa on mitä ilmeisimmin moitittu laajasti naiskuvastaan, ja kritiikki on otettu huomioon.
Kiertelevät trubaduurit huijaavat Pirkaletta kertomalla taikakeinosta, jolla saisi parannettua musiikillisia kykyjä. Alppiruusu suussa soitanto sujuisi muka loisteliaasti. Tästä on rakennettu albumin mittainen vitsi, Pirkale ei pääse kertaakaan testaamaan miten vippaskonsti vaikuttaisi hänen kykyihinsä.
Alppiruusua etsiessään Johannes ja Pirkale näkevät taistelun, jossa Rotkovuoren herttua perillinen Maxim voittaa helposti kolme roistoa. Kuninkaan linnaan tultuaan hän kiistää koko yhteenoton.
Maxim ei käyttäydy lainkaan säätynsä mukaisesti. Hän ei välitä pilkasta, eikä puolusta kunniaansa. Kiertelevien trubaduurien Orvokki ihmettelee kovin nuorta miestä: onko hän täysi vellihousu?
Tarinan mittaa Maximin tausta selviää. Rotkovuoren herttua, Maximin isä, oli uhannut jättää poikansa perinnöttömäksi jos tämä ei saisi kiivasta luontoaan kuriin ja olisi tappelematta vuoden ajan. Velipuoli Urbanus yritti kaikkensa saadakseen ehdon laukeamaan ja päästäkseen herttuaksi.
Isäkin oli Urbanuksen valtapyrkimysten tiellä. Onneksi Orvokki huomaa mitä mestari Gideon oli tekemässä. Pahat aikeet saatiin estettyä, herttua elpyi ja yhdessä toiminut nuori pari saa toisensa.
Yvan Delporten, Thierry Cullifordin ja Alain Mauryn toinen albumi on tasapainoisempi ja jäntevämpi seikkailu kuin ensimmäinen. Tempo on tiivis, mutta se pysyy paremmin kasassa. Nämä tekijät tuottivat vielä kaksi Johannes ja Pirkale -albumia, La nuit des sorciers (Velhojen yö, 1998) ja La rose des sables (Hiekkarantojen ruusu, 2001), mutta ne ovat jääneet suomentamatta.
Onneksi suomennos sarja ei loppunut Korpin laumaan tai Sysivuoren kiroihin. Silloin sarjasta olisi jäänyt paha maku. Ei Rotkovuoren trubaduuritkaan ole mitään tasa-arvon juhlaa, mutta siinä ainoana albumina on keskeisessä roolissa oleva toimiva nainen. Säätykiertoakin hieman tapahtuu, kun herttua sallii poikansa mennä naimisiin väärästä säädystä olevan kanssa.
Paluu alkuun: Jumalten lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti