Sysivuoren kirot oli ensimmäinen suomeksi nähty Johannes ja Pirkale seikkailu. Se julkaistiin Ruudussa (5-16/1974), ja se oli myös toinen Otavan albumisarjan ensimmäisistä julkaisuista (toinen oli Kuusistrumffinen huilu) 1977. Albumi jäi viimeiseksi Peyon tekemäksi Johannekseksi ja Pirkaleeksi, se ilmestyi Spiroussa 1967 ja albumina 1970. Ennen sen ilmestymistä sarjakuva oli ollut tauolla kuusi vuotta.
Tarina esitellään pääpiirteissään heti ensimmäisellä sivulla. Uljas ritari Klaus ja Kaunometsän lääninherran tytär Genoveva ovat rakastuneet ja aikoivat naimisiin. Mutta voi! Lääninherralla ei ollut poikaa, joten tyttären mies perisi linnan ja maat. Siksi katala Sysivuoren paroni tahtoi myös Genovevan.
Taikakeinoin Sysivuoren paroni muutti Klausin koiraksi, ja koiran avulla hän sai Genovevan lupautumaan vaimokseen. Tätä Johannes ja Pirkale pyrkivät estämään. Taikakeinolle ei tiedetty kumoamiskeinoa, joten Pirkaleen piti uhrautua koekaniiniksi.
Hieronymus ei onnistu, joten apuun tarvitaan suurstrumffia. Heidätkin onnistutaan värväämään Sysivuoren vastaiseen kampanjaan.
Asiat menevät viime tippaan. Genoveva ja Sysivuori ovat jo alttarilla kun Klaus ryntää kirkkoon puhumaan morsiamen puolesta. "Ei ole eikä tahdo", Klaus huutaa kirkkoväelle.
Sulhanen vaihdetaan ja rakastuneen parin liitto sinetöidään. Tässä kohtaa Peyo antaa Genovevalle ensimmäisen pidemmän puheenvuoron.
Olisi saanut jättää antamatta. Peyon naiskuva on äärimmäisen kapea. Näissä suomennetuissa sarjakuvissa naiset ovat taustalla ja toiminnan ulkopuolella. Genoveva ja Aarnihovin valtiaassa esitelty neito Adalmiina ovat seikkailujen näkyvimmät naiset. Muut ovat hovin "nirppanokkia" ja "juorukelloja".
Tässä kohtaa ei voi vedota siihen, että aika oli vanhentanut tarinat. On Peyon naiskuva ollut vanhentunut jo tuoreeltaan 1950- ja 1960-luvuilla. Tuolloin tosin seksismi oli huumorin varjolla sallitumpaa. Genovevan hahmolla tehty loppuvitsi jättää koko albumille tunkkaisen maun.
Seuraava Korpin lauma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti