Äitiyttä käsitteleviä sarjakuvia on paljon. Esimerkiksi mainittakoon Mira Malliuksen Mutzi, joka on työpöydälläni lukuvuoroa odottamassa. Määrään on ilmeisimmin vaikuttanut se, että monet sarjakuvantekijät ovat käsitelleet teoksissaan henkilökohtaisia aiheita. Raskaus ja äidiksi tuleminen ovat eittämättä suuria henkilökohtaisia muutoksia.
Isäksi tulemista ja isyyttä on käsitelty vähemmän, vaikka siitäkin on useampia esimerkkejä. Ville Rannan Isi on vähän väsynyt olkoon sellainen.
Guy Delisle on useissa reportaasikirjoissaan vaimonsa työn vuoksi koti-isänä tarkkailemassa maailman kriisipesäkkeitä. Burmassa ja Jerusalemissa hän ulkoiluttaa lastaan ja tekee arkisia havaintoja.
Delisle on tehnyt myös pelkästään vanhemmuuteen liittyviä sarjakuvia. Suomeksi niistä on ilmestynyt vain ensimmäinen osa, Huonon isän opas. Aikoinaan arvelin, että oppaan jatko-osiakin saataisi suomeksi, mutta toisin on käynyt. Delislen lähes mustaan huumoriin vivahtava tapa kertoa lasten kasvattamisesta ei ole saanut Suomessa vastakaikua.
Lasten kasvattaminen on vakava asia. Omia tunteitaan voi käsitellä ronskisti, mutta lapsille mahdollisesti traumoja tuovat asiat eivät tunnu kiinnostavan.
1 kommentti:
seuraava osa
Lähetä kommentti