Eilen Nils-Aslak Valkeapään (1943-2001) rantaan rakentama talo Lásságámmi vihittiin uuteen käyttöön. Jatkossa 'kalliomaja' on vierailevien tutkijoiden ja taiteilijoiden käytössä Pohjois-Norjan Yykeänperällä (Skibotn). Vihkijöinä toimivat Norjan kruununprinssi Haakon ja kruununprinsessa Mette-Marit.
On ihan oikein, että noin rantaan rakentaminen sallitaan ainoastaan esteettisen silmän omaaville. Meillä Oulussakin voitaisi ottaa tuosta oppia. Taitelijayhteisöksi juhlapuheissa haaveillun Pikisaaren vielä rakennettavissa oleva osa on asemakaavoittumassa. Toivottavasti hakijoiden joukossa ei ole ollut pelkästään wanna-be taiteilijoita.
Veden ääreen ja päälle rakentaminen on Suomessa ja muuallakin Euroopassa ollut hyvin mystifioitua ja - jos ei ole ollut kyse metsäteollisuudesta, uitosta tai johonkin siihen liittyvästä - kiellettyä. Arkeologisestikin asia on kiinnostava. Viron Valkjärvellä veden päälle rakennetun talon oletetaan olleen jonkun merkittävän asuinsija.
Suomen matalat järvet, vaikkakin niitä on paljon, ovat rakentamisen suhteen arkeologisen tutkimuksen tavoittamattomissa. Niin paljon on järvimalmia juuri noista järvistä nostettu. Ja samalla ne mahdolliset jäänteet.
Oulussa olisi yksi erinomainen paikka vedenpäälle rakentamiseen. Jokisuistossa se lahti, johon kaupunginoja laskee (kuva). Muutamien vuosien kuluttua sitä pitää ruopata, jos alueen halutaan merenä säilyvän. Samalla voisi siihen matalaa paaluasutusta luoda, noin vain vinkkinä kaavoitusarkkitehdeille.
