Täydellinen sanankäyttäjä

Eräs uudempi kiinalainen sananlasku kertoo, ettei sillä ole väliä minkä värinen kissa on, kunhan se pyytää hiiriä. Uudemmat kiinalaiset sananlaskut ovat melko tuntemattomia, ellei peräti harvinaisia. Tämän kerrotun sananlaskun keksijä, kotimaassaan arvostettu valtiomies, vietti sananlaskun keksittyään useamman vuoden tavallisen tehdastyöläisen elämää pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa pikkukaupungissa.

Sananlaskujen synnyttäminen on perin kaksitahoinen juttu. Kyllähän baarin pöydässä istuva joukkio hyvinkin keksii illan mittaan pari, ellei peräti kymmenenkin sanontapläjäystä, mutta niiden laajempi lanseeraaminen on vaarallista.

Viitasaarella puhutaankin niin sanotusta toivottavasti unohduksiin jäävästä kansanperinteestä.

Tällaisen toiveen saattelemana en uskalla siteerata yhtään. Toivomushan oli, että ne unohtuisivat. Ehkä sitten kuolinvuoteella saatan pohjois-keskisuomalaisen unhoon jääneen kansanperinteen kerääjälle salani paljastaa, sillä ehdolla, että kassakaappiin keruun tulokset saatetaan.

Tämä kiinalainenkin sananlaskun keksijä viimein kirjoitti kirjeen, että arvoisa toveri Mao unohtaisi hänen keksimänsä. Ja unohtihan hän, vanha mies. Dementia kun saattaa olla ystäväkin näissä sananlaskuasioissa.

Jos meillä idässä ei tykätä sananlaskujen keksijä-muistajista, niin Länsi-Euroopan läntisessä saaristossa asiat ovat toisin. Gordon Brown on hyvän vuoden, kaksi ollut pääministerinä, eikä ole briteille yhtään uutta sananpläjäystä keksinyt toisteltavaksi.

Brittien ylväs väestö, tuo oscarwildejä ja bernardshawta tuottanut sanallisten sukkeluuksien mahtimaa, ei sulata pääministeriltään surkeaa virkakieltä. Ei ole nahkurinorsia tai sokeitareettoja Brown puheissaan viljellyt, ja siksi suosio matelee jo liberaalien alapuolella.

Edeltäjänsä Winston Churchill sai sanallisesta räiskinnästään ihan kirjallisuuden Nobelin.

Onneksi meillä on Matti Vanhanen, tuo kielen ja tunteiden mestari. Sanansäilä pääministeri Matin avioeron ympärillä viuhui niin, että ihan kirjassa kirjoitettiin, että "kuudes helmikuuta 2005 saattaa jäädä historiaan toisenlaisena merkkipäivänä. Merja Vanhanen antoi silloin STT:lle tiedotteen, jossa kerrottiin pääministeripariskunnan avioerosta".

En minä omasta avioerosta STT:n tiedotteen kautta haluaisi tietää. Vaikka se kuinka täydellisin sanamuodoin olisi kirjoitettu.


[tämmöisiä äidyin Olympiakajoa luettuani kirjoittelemaan. Ettekö usko? On se Kajo. Joillekin yksityisesti lupailin valokuvia Oulun taiteidenyöstä, mutta valitettavasti kameran akku purki virtansa ennen kuin tapahtumista laajemmalti ennätin kuvia ottamaan. Ja mietin uskaltautuisinko pakinaperjantaihin tämän kokeilun laittamaan? Kai sitä?]