Césarin baarissa

Ensi viikonloppuna Kemissä sarjakuvapäivillä on esillä myös paljon japanilaista mangaa ja muutakin populaarikulttuuria. Jouni Kemppi ja Jari Lehtinen luennoivat kulttuurista, jotta lukijoille mangan viitteet ehkä paremmin avautuisivat. Kaikenlaista. Me vanhemmat sarjakuvaharrastajat vietämme aikaamme sivistyneemmin. Esimerkiksi eilen katsoimme Yle Teemalta Marseille-trilogian, Marcel Pagnolin näytelmiin perustuvan tv-elokuvasarjan koska Asterixissa on viitattu siihen.

Marcel Pagnol kirjoitti kolmen näytelmän (Marius, Fanny ja César) sarjan 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Tarina sijoittuu merimieskapakkaan Marseillen satamassa. Taustalla on Mariuksen ja Fannyn (kuvassa Gaëla Le Devehatin esittämänä) rakkaustarina, mutta pääosan loppujen lopuksi varastavat baarin isäntä César ja hänen ystävänsä.

Marseille-trilogiaa merkitykseltään voisi verratta vaikka kotoisiin Niskavuoriin. Näytelmiä ja elokuvia on tehty lukuisia vuosien varrella. Eilen Teemalla esitetty oli vuodelta 2000, Nicolas Ribowskin ohjaus. Teema esitti kaikki kolme peräkkäin, siinäpä päivä vierähtikin.


Kun Goscinny 1960-luvun alkupuolella käsikirjoitti Asterix lyö vetoa -albumia (ranskaksi 1965, suomeksi 1973), Césarin baari lienee itseoikeutetusti ollut mielessä Marseillea kuvatessa.

Tuossa Asterix-albumissa ideana on kiertää koko Ranska ja esitellä sen erikoisherkkuja. Ylitarkastaja Lucius Majonesius on rakennuttanut voittamattomien kylän ympärille muurin, Asterix lyö vetoa, että hän pystyy kiertämään koko Gallian muurista huolimatta ja tarjoamaan juhlaillallisen tarkastajalle.

Césarin tavernasta Asterix ja Obelix saavat mukaansa kalakeittoa, paikallista erikoisuutta. Goscinnyn ja Uderzon kahden sivun tiivistyksessä (s. 31-32) tärkeimmäksi nousee petankki. Kun miehet pelaavat kuulillaan, silloin kaikki muu pysähtyy. Myös Asterixin ja Obelixia etsivä Rooman armeija.