Heinäkuun yhdeksäs valtioksi valtioiden joukkoon korotettiin Etelä-Sudan. Saharan itälaidalla Sudanin sisällissodassa saatiin aselepo aikaiseksi 2005 ja kansanäänestyksessä ilmaistussa tahdossa uusi maa sai perusteensa.
Autiomaan toisessa päässä Atlannin rannikolla Länsi-Saharan itsenäistyminen ei ole sujunut samaan malliin. Pohjoinen Marokko miehittää maata, ainakin sen keskeisiä osia, ja Etelä-Algeriaan ja Mauretaniaan paenneita vapaustaistelijoita vastaan on rakennettu valtavan pitkä heikkamuuri.
Sudanissa sisällissota alkoi jo ennen maan itsenäistymistä 1955. Samoin Länsi-Saharassa ennen Espanjan luopumista alueen siirtomaaherruudesta 1975.
Länsi-Saharan tilanteesta on Hannu Pesonen kirjoittanut reportaasin Hiekalle rakennettu elämä (Like/Pystykorvakirjat 2007). Vaikka teos on jo joitakin vuosia vanha, olennaisia muutoksia alueella ei ole tapahtunut.
Sudanissa maa jakaantui islamilaisen pohjoisen ja kristillisen etelän erilaisten kulttuurien törmäykseen. Sopimista ja rauhantekoa joudutti etelästä löydetty öljy, sen taloudellinen hyödyntäminen kärsi taisteluista. Maailmanmarkkinoille mustaa kultaa viedään pohjoisen kautta, joten rahallista hyötyä rauhasta on molemmille osapuolille.
Sudanin ja Etelä-Sudanin rajalle jäi vielä Abyein öljyrikas maakunta, jonka kohtalosta päätetään myöhemmin. Tarkoitus on, että alueen asukkailta kysyttäisiin kumpaan maahan he jatkossa haluavat kuulua. Tällä hetkellä pohjoisen ja etelän hallituksilla on erilainen käsitys kenellä kaikilla on äänestysoikeus.
Länsi-Saharan kohtalo 1970-luvun alkupuolella jätettiin kansanäänestyksessä päätettäväksi. Siirtomaaisäntä Espanja kokosi äänestysluettelot vuonna 1974 ennen alueesta luopumistaan.
Vielä tähän päivään mennessä ei äänestystä ole pidetty. Marokko piti aluetta omana maakuntanaan vedoten 1900-luvun alussa eri berbeeriheimojen kanssa tekemiinsä liittolaissopimuksiin. Pesonen mukaan kansainvälinen oikeus on todennut nuo sopimukset pitämättömiksi, harvoinpa liittolainen toisen liittolaisen osaksi muuttuu.
Länsi-Saharan asiaa ajaa Polisario. Maan on ehtinyt jo tunnustaa n. 80 valtiota, joista pääosa toisia kehitysmaita.
Hannu Pesonen katsoo, että Länsi-Saharan tilanne on nykyisellään edullinen Euroopalle ja Euroopan Unionille. Siksi Marokon miehitystä ei pyritäkään kumoamaan.
Ensinnäkin heikkamuuri pidättelee siirtolaisvirtoja. Maitse ei Länsi-Afrikasta tulla hiekkamuurin ja miinakenttien yli Marokkoon ja Algeriaan tavoittelemaan kyytiä Euroopan puolelle.
Toisekseen Marokko on antanut Länsi-Saharan kalavedet eurooppalaisten käyttöön edullisin ehdoin. Kalakannat ovat Länsi-Saharan ainoa luonnonvara, mailla on vain erämaata, jota kiertevät heimot laidunsivat. Hiekkamuuri estää perinteisten kulkureittien käyttämisen ja länsisaharalaiset asuvat pääasiassa Etelä-Algeriassa pakolaisleireillä.
Länsisaharalaisten leireistä on viime vuosina tullut tv:n matkaohjelmien vakiopaikka ja extremematkailijoiden turistikohde. Esimerkiksi Michael Palin vieraili leirillä Saharan kierroksellaan.
Länsisaharalaisia merkittiin 1974 äänestysluetteloihin vajaat seitsemänkymmentätuhatta. Marokkolaisia on vuonna 1975 alkaneen miehityksen jälkeen muuttanut maahan noin 170,000. Vuonna 2000 YK:n johdolla uusittuun äänestysluetteloon hyväksyttiin 86,425 äänestäjää. Maahanmuuttaneet marokkolaiset tekivät luettelosta yli 131,000 valitusta.
Sudanin Abyein maakunnan äänestysluetteloiden kokoamisessa on samankaltaisia ongelmia. Etelä-Sudan hyväksyisi vain paikallaan pysyvästi asuvat, pohjoinen tahtoisi mukaan kiertelevät heimotkin.
Molemmilla Saharan laidoilla siis taktikoidaan. Onneksi äänestäjäluetteloihin mahdollisesti hyväksyttäviä ei asein kummassakaan päässä karsita. Länsi-Saharassa on ollut aselepo jo vuodesta 1991.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti