P. Ôtié ja Li Kunwu
Minun Kiinani 1. Isän aika
suom. Saara Pääkkönen
WSOY 2011
256 s.
[Isän aika][Puolueen aika]
WSOY on ottanut julkaisuohjelmaansa Li Kunwun ja Kiinan vaiheita käsittelevän kolmiosaisen sarjakuvaromaanin Minun Kiinani. Ensimmäinen osa Isän aika ilmestyi keväällä.
Lin (s. 1950) ja maolaisen Kiinan (s. 1949) tarinat sattuvat ajallisesi mainiosti päällekäin, näin Li Kunwun kokemuksien kautta on saatu kasaan, ainakin ensimmäisessä osassa, koko valtakunnan, maolaisen dynastian kuvaus yksilön kertomuksena.
Kiinalaiseen traditioon, kommunismin aikana tai ennen sitä, ei kuulu yksilön korostaminen.
Kolmekymmentä vuotta propagandaa Kiinan kommunistiselle puolueelle piirtänyt Li Kunwu on taitava pensselinsä kanssa, mutta ranskalaisen, kymmenen vuotta Kaukoidässä asuneen P. Ôtién apua hän on tarvinnut etenkin tunnemuistojensa esiinkaivamisessa ja länsimaalaisen ajattelutavan ymmärtämisessä. Onhan Minun Kiinani kuitenkin länsimarkkinoille suunnattu teos, alkuteos ilmestyi ranskaksi.
Vaikka teoksessa kerrotaankin Lin tarinan pohjalta, niin päähenkilönä on 1955 syntynyt Xiao Li. Näin on saatu kerrontaan vapautta yhdistellä maan vaiheita kokijan henkilöhistoriaan.
Ensimmäisessä osassa on Pierre Haskin esipuhe, joka valaisee kiinalaista historiallisten ajanjaksojen mittaamista. Aikakausi on dynastia, sellaiseksi siis kommunistinen aikakin on omassa erityislaatuisuudessaan hyväksytty. Dynastiat jakautuvat sukupolviin, joista ensimmäinen oli Maon (k. 1976), Suuren ruorimiehen. Sitä seurasi Deng Xiaopingin (k. 1997), Pienen ruorimiehen aika.
Haski ja ehkä kiinalaisetkin sukupolvia listatessaan taitavat sokeutua lähihistoria näennäiselle tapahtumarikkaudelle. Nykyinen, väistymässä oleva Hu Jiantao (s. 1942, pääsihteeri vuodesta 2002) olisi maolaisen dynastian "neljäs sukupolvi". (Tästä aikakausien ongelmasta kirjoitin aikaisemmin otsikolla Mitä aikakautta elämme?)
Isän ajassa käydään läpi Xiao Lin koulu- ja armeija-aika. Teos päättyy dramaattisesti Suuren ruorimiehen kuolemaan. Ilmoittamisen hetkenä Pikku-Li kasvoi aikuiseksi. Lapsi, jonka ensimmäisiksi sanoiksi oli yritetty opettaa "Mao zhuyi wansui!" (Eläköön puhemies Mao kymmenentuhatta vuotta), tunsi koko elämän mahdottomaksi kuolinuutisen kuultuaan.
Xiao Lin elämä ja koulutus oli todellakin vahvasti alusta alkaen Maon käskyjen ja ajatusten seuraamista. Aina ei ollut yksiselitteistä vastausta Maon tahdosta, joten uskollisten piti kehittää oma ympäripyöreä kielensä. Li-parka oppi sen liiankin hyvin, hänen tyttöystävänsä kosiessa kirjeitse (tai itseasiassa pyytäessä "pitkäkestoiseen suhteeseen", kulttuurivallankumouksessa avioliittoinstituutio oli hävitetty feodaalisena jäänteenä) Xiao Li vastasi omasta mielestään myönteisesti, mutta tuleva kumppani ymmärsi viestin päinvastoin. Pitkäkestoinen suhde ei alkanut.
Maon ajan suuret uudistukset heijastuivat kaikkien elämään, viimeistään aktiivinen kansalaistoiminta piti siitä huolen. Koululuokat luonnollisesti olivat täysin rinnoin mukana tavoitteiden saavuttamisessa. Ajoittain kansallakin oli vaikeuksia hyväksyä sille syötetty propaganda, faktat sotivat niin selvästi sitä vastaan.
Silti Mao oli suurin. Jälkikäteenkin on myönnetty vain, että joissakin asioissa puhemies teki virheitä.
Kaikki tahdottiin ymmärtää parhainpäin. Esimerkiksi vuoden 1976 uuden kuuvuoden ensimmäisenä päivänä Mao lausui kansalle runon Linnun kysymys ja vastaus:
Valtava lintu lensi 90 000 peninkulmaa
sinitaivas selässään,
katse maata lakaisten.
Ruokaa riittää vielä
perunat on keitetty
lisätään liha.
Ei maksa vaivaa paukutella.
Runoa ja sen sisältämää symboliikkaa kansalaiset ruotivat kuukausia.
Ranskalais-kiinalainen yhteistyö on synnyttänyt mainiota jälkeä. Ensimmäinen osa herättää odotuksen mitä jatkossa seuraa. Isän aika on vetävä ja koukuttava aloitus trilogialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti