Naftaliinia vai kumkvatteja?

Eka Vekara, Floyd Gottfredsonin luoma hahmo Mies tulevaisuudesta -strippisarjaan (1947), on Euroopassa tullut tutuksi liikkumisestaan ulottuvuuksien välillä, tilavataskuisista housuistaan ja erityisesti naftaliinin syömisestä. Koipallojen hotkimisen italialaiset sarjakuvantekijät ottivat hahmon perusominaisuudeksi ja sen ympärille kirjoitettu tarinoitakin.

Ei olekaan mikään ihme, että toimittaja Tomi Tuomaala hämmästyi kun Hessu Hopon juhlakirjassa (Sanoma Magazines 2012) Eka Vekara söikin kumkvatteja. Mistä oikein oli kyse? Tuomaala otti asiasta selvää perinpohjin: Disney-lukijat, meitä on hämätty.

"Ensin meni kylmä sota ja Neuvostoliitto, nyt meni naftaliini" totesi Tuomaala selvittelynsä tuloksia, "muuttumattomiksi arvellut totuudet murtuvat". Gottfredsonin alkuperäisissä stripeissä Eka Vekara (engl. Eega Beeva) tosiaan söi kumkvatteja. Hessu Hopon juhlakirjan tarinat oli suomennettu suoraan alkukielestä, ja niin aikoinaan syntynyt käännösvirhe tuli korjatuksi.

Mistä sitten naftaliini tuli nuoruuden taskukirjakokemuksiin? Italiasta. Aku Ankan taskukirjojen aineisto on Suomeen tullut pitkään saapasmaasta. Aikoinaan kun Gottfredsonin strippejä oli käännetty italiaksi oli todettu ettei paikallinen nuoriso tiedä mitä nämä Eka Vekaran syömät pienet, pyöreät sitrushedelmät ovat. Tilalle piti keksiä joku toinen kuviin sopiva pieni ja pyöreä, ja niin naftaliini tuli Vekaran evääksi.

Naftaliini oli jälleenrakennusajan Italiassa varmasti tutumpi, ainakin jos on uskominen italialaisia neorealistisia elokuvia. Kaikesta oli pulaa, ja liinavaatteet ja asusteet oli varastoitava huolellisesti. Vaate- ja turkiskoit olivat tuttuja myös suomalaisille, myös niiden toukkien torjuntaan tarkoitettu naftaliini.



Kuvat Aku Ankan taskukirjasta 29 Lännen sankarit.