Näkyvä läsnäolo netissä tuo joskus mukavia pyyntöjä. Talvella Suomen luolat -teoksen tekijät ottivat yhteyttä ja kyselivät kuvaa Pirunpesästä. Sitä kuvasin heinäkuussa 2012 veneretkellä Tuovilanlahteen.
Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen ovat isomman avustajajoukon kanssa keränneet tietoja suomalaisista luolista yksien kansien väliin. Hanke on alkanut jo vuonna 1982 ja mukana on ollut monia geologian tutkimuskeskuksessa ja Helsingin yliopistossa työskennelleitä geologeja. Kartoituksen pohjana on ollut Suomen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto. Tarinakortiston luola-aineistossa mainituissa paikoissa reilussa 70 prosentissa oli tosiaan jonkinlainen luola tai onkalo. Aineistoa on täydennetty monin tavoin, satoja ilmoituksia on saatu yksityisiltä kansalaisilta hankkeen saatua julkisuutta.
Suomalaisia luolia on pidetty vaatimattomina kalliokoloina. Suomen kallioperästä ei tosiaan löydy kilometrien pituisia luonnonmuovaamia luolia, mutta pienemmätkin onkalot voivat tarjota huikeita elämyksiä. Näin ainakin kirjan tekijät vakuuttavat. Kieltämättä lämpimänä kesäpäivänä vaikka Rapalan luolille ja kallioille poikkeaminen on elämys.
Maaningan Pirunpesän on synnyttänyt muinainen maanjäristys, joka teki noin metrin siirroksen Tuovilanlahden muuhun kallioseinämään verrattuna. Tarinoiden mukaan rakoluolassa asustaa naapuritalosta häädetty piru.
Suomen luolat toimii mainiona matkaoppaana luolaharrastajalle. Tuntuu mukavalta, että pääsin mukaan pitkäaikaiseen ja laajaan projektiin, vaikkakin vain yhdellä valokuvalla.
* Suomen luolat. Salakirjat 2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti