Coca Cola, taidemuseot ja Kantokorpi

Aamun Kalevaa lukiessa tuli mieleen, että kolumnistin ei kannattaisi tarttua aiheeseen, jonka varsinaista kohdetta ei ole itse nähnyt. Kulttuurisivuilla Tero Vainio kirjoittaa otsikolla Pullot kuohauttivat taideväen Otso Kantokorven aloittamasta protestista Sinebrychoffin taidemuseossa olevaa Coca-Cola pullo 100 vuotta -näyttelystä.

Täytyy heti kertoa, että en itsekään ole nähnyt näyttelyä, mutta olen saanut sen sisällöstä luotettavia ensikäden tietoja. Yleinen saamani luonnehdinta oli "pieni ja surkea".

Kalevassa Vainio päätyy käsiteltyään käytyä keskustelua summaamaan oman mielipiteensä:

Itse menisin mieluusti katsomaan, miten Coca-Cola-pullojen muotoilu ja muu brändäys on vaihdellut vuosikymmenten varrella.

Jos Sinebrychoffin museon henkilökunta olisi tuottanut tuollaisen näyttelyn, niin tuskin Kantokorpi olisi tarttunut niin tarmokkaasti siihen. Vaikka näyttelyn nimenä on Coca-Cola pullo 100 vuotta, niin sen sisältö on toinen. Esillä on puinen kantoteline, pullon mittapiirustuksia ja muutamia taideteoksia, joissa on kyseinen pullo. Ei siis mitään retrospektiivistä katsausta kuuluisan amerikkalaisen virvoitusjuoman myyntipakkauksiin kuluneen vuosisadan ajalta.

Vainio lopettaa kolumninsa näin:

Mutta jos sponsorointi tarkoittaisi sitä, ettei kansallisgallerian tiloissa voitaisi järjestää myös Coca-Colaa ja muita ylikansallisia yhtiöitä kritisoivaa näyttelyä, silloin protesti olisi täysin välttämätön.

Ehkä Kansallisgalleriaa ei ole kokonaan menetetty, onhan Kiasmassa Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu. Mutta niukkenevissa resursseissa Coca -Cola Finlandin kaltaisten tarjoamien "ilmaisten" näyttelyiden osuus näyttelypolitiikassa helposti muodostuu olennaiseksi osaksi taidemuseon toimintaa. Silloin ei uskalleta järjestää kritisoivia näyttelyitä "ilmaisten" näyttelyiden menettämisen pelossa.

Tuo pelko on aiheellinen. Taiteesta positiivista näkyvyyttä hakevat yritykset eivät ymmärrä demokraattista tasapuolisuutta, sitä, että tässä kuussa kansainvälinen brändi saa positiivista huomiota ja seuraavana saman yrityksen toiminta kolmannessa maailmassa näytetään arveluttavassa valossa. Siksi nyt ollaan hyvin lähellä tilannetta, jossa Kansallisgalleria joutuisi poistamaan kritisoivat näyttelyt tiloistaan.

Protesti on siis paikallaan.