Eilen illalla päättyi Kvaakin Herra Koipeliini -äänestys viime vuoden parhaasta käännösalbumista. Voiton vei Charlie Christensenin Aarne Ankka - Kansankodin pesänjakajat (zum teufel). Viime vuonna suomalaiselle sarjakuvakentälle pitkästä aikaa paluun tehnyt Aarne Ankka johti äänestystä lähes koko ajan. Toiseksi sijoittunut Floyd Gottfredsonin Vaarallinen Mikki (Sanoma) kävi pari päivää ennen äänestyksen loppumista hetken aikaa johdossa.
Satiirinen nykyhetken yhteiskunnallisia ilmiöitä ruotiva ruotsalaissarja sai suomenkielisen asun Ville Hännisen ja Vesa Kataiston yhteistyönä.
Äänestettävä lista oli kovin miesvoittoinen. Mukana oli vain yksi toista sukupuolta edustava tekijä, Fiona Staplesin kuvittama ja Brian K. Vaughanin käsikirjoittama Saga 2 (Like). Tarinan kakkososaksi teos pärjäsi Kvaakin äänestyksessä hyvin sijoittuen keskikastiin. Ylipäätään viime vuonna julkaistu käännössarjakuva oli hyvin miehistä. Vaakaa tasoittamassa oli vain neljä sarjakuvataiteilijaa vajaata sataa miestä vastaan. Kääntäjien suhteen tilanne oli tasaisempi, äänestyslistalla 5-15.
Maailman sarjakuvan miesvoittoisuus on herättänyt huomiota myös maailmalla. Tässä kuussa pidettävien sarjakuvamaailman ykkösfestivaaleiksi noteerattujen Angoulêmen sarjakuvafestivaalien Grand Prix-palkinnon yksinomaan miehiä sisältänyt ehdokaslista on herättänyt vastalauseiden myrskyn. Ylekin on uutisoinut asiasta.
Angoulêmen festivaaleilla jaetaan useita palkintoja, mutta tärkeimpänä on pidetty elämäntyöstä jaettavaa Grand Prix'ta. Palkintojen jako muistuttaa monissa suhteissa elokuvamaailman Oscareita. Festivaalien nimeämistä ehdokkaista äänestää ranskankielisen sarjakuvamaailman eliitti. Palkinnot ovatkin menneet vuosien varrella pääasiassa ranskalaisille miehille. Ehdokaslistalle nimettiin kaksi naista sen jälkeen kun kymmenkunta listalla olijaa vetäytyi äänestyksestä. Erityistä huvitusta on herättänyt Milo Manaran kieltäytyminen.
Vaikka Suomessa ja Pohjoismaissa sarjakuvataide on molempien sukupuolien tasaisesti harrastama, niin laajemmin maailmalla se ei ole sitä. Varsinkaan kun ehdokaslistalle pääsemisen ehtona on vuosikymmeniä jatkunut edelleen aktiivinen ura.
Tulevaisuudessa asia korjautunee. Nuorempien tekijöiden kenttä on tasapuolisempi. Mutta tämän vuoden Grand Prix'n arvo on mennyttä järjestäjien vähättelevien lausuntojen vuoksi.
Äläkän nostaminen on ollut tarpeellinen asia. Grand Prix on mennyt liian monta kertaa ranskalaisille pottunokkien piirtäjille siihen nähden että sitä pidetään tärkeimpänä sarjakuvamaailman tunnustuksena. Palkintoperusteet ja äänestäjäkunta kaipaavat uudistamista.
Mutta älköön tällainen pohdinta viekö yhtään arvoa Aarne Ankan voitolta.
5 kommenttia:
Kvaakissa seurataan ja keskustellaan Ranskanmaalla sattuneesta.
Sarah McIntyre kommentoi kuvin ja sanoin. What a scandal!
"Liikaa ranskalaisia pottunokkien piirtäjiä?"
Kuka on liikaa? Morris, Fred, Franquin? Uderzo?
Yksittäisen nimen antaminen on tavallaan turhaa. Jokainen on perustellusti palkintonsa ansainnut.
Jos ajatellaan, että palkinto on kansainvälinen, niin viime vuosikymmenen palkintuista Bluch, Baru tai Willem eivät ranskankielisen maailman ulkopuolella ole juurikaan tulleet tunnetuiksi eikä palkinto ole lisännyt heidän mainettaan muualla.
Angoulêmen pääpalkinto meni Hermannille. Kaksi hänen Jeremiah-sankarin albumia on suomennettu. Hermannin kuvittamia Comanchea ja Bernard Princeä on julkaistu enemmän. Grand Prix-äänestyksen kärkikolmikkoon pääsi sentään yksi nainen, Claire Wendling (ei suomennettu).
Palkintogaala ei sujunut järjestäjien puolelta sujuvassa ja kunnioittavassa hengessä.
Lähetä kommentti