Aitoja olisi hoidettava

Perinteisin menetelmin tehdyt aidat eivät ole pitkäikäisiä. Tämäkin lappuaita kaipaisi kiivaasti jo korjaamista, pystytolpat ja sidokset olisi uusittava. Vaakapuista osa olisi vielä käyttökelpoisia.

Mutta urakka pitää myöhemmälle kesälle siirtää. Metsähaan ovat vallanneet linnut ja aidantarkistajan kulkua protestoitiin kiivaasti.

Musikaali Jeanne d’Arcista

Tänään 1431 poltettiin roviolla Jeanne d’Arc. Uskonnollisista näyistä ja sotilasjohtajuudesta tunnettu ihminen on saanut taiteessa ja populaarikulttuurissa monia erilaisia muotoja. Tarina on innoittanut monien eri alojen taiteilijoita läpi vuosisatojen.

Jeanne d’Arc inspiroi edelleen. Hiljan David Byrne ilmoitti, että hän tekee musikaalin marttyyrista. Sen ensi-ilta on New Yorkin The Public Theatressa ensi keväänä. Tyylilaji on sama kuin Byrnen aikaisemmin Imelda Marcosista tekemässä Here Lies Lovessa.

Tanskalaisen mestariohjaaja Carl Theodor Dreyerin La Passion de Jeanne d'Arc (1928) on hyvin koskettava. Sitä elokuvahistorioitsijat hehkuttavat edelleen innoissaan, erityisesti pääosaa esittäneen Renée Jeanne Falconettin roolisuoritusta. Ilmoituksessaan Byrne käytti yllä olevaa kuvaa Dreyerin elokuvasta.

Koska Byrnen musikaalia saa vielä tovin odottaa, niin kehotan elokuvan pariin.



* Carl Theodor Dreyer: The Passion of Joan of Arc (1928) Youtube

Tupasvilloja

Titta på Tuira

Oulun Tuiran kaupunginosassa pidetään heinäkuun 9. päivä korttelijuhla Titta på Tuira. Oulun seudun tapahtumien nimissä on havaittavissa pienoista ruotsinkielen esiinmarssia. Hailuodossa kokoontuu Bättre folk ja nyt siis katsotaan Tuiraa. Nimen innottamana muutamia kuvia Merikoskenhadulta.

Kesäblogin paluu

Kahdeksas vuosikerta Tänään puoleltapäivin -kesäblogissa on alkanut. Blogin idea on yksinkertainen: kesäkaudella otan valokuvan kello 12 sieltä missä satun olemaan ja muutamin virkkein kerron millainen sää on ja mitä on tekeillä.

Tyylilaji on miehinen kirjoittaminen. Siitä lukijan on vaikea päätellä mitään mitä kirjoittajan mielessä oikeastaan pyörii. Toteavaa ja eri asiat samalla tavalla ilmaisevaa.

Mutta näettepähän missä olen kesäisin keskipäivisin ollut.


* Tänään puoleltapäivin

 

Hodør

Game of Thronesin ympärille on muodostunut kokonaan uusi juttutyyppi: tv-sarjan tulevien tapahtumien spekulointi. Suosittu sarja on luonut oman mediaympäristönsä ja tapahtumista pysyy perillä lehtijuttujen ja youtube-videoiden avulla vaikka ei maksukanavia olisi tilannutkaan. Suomessa Hesarin Jussi Ahlrooth on saanut enemmän mainetta spekuloijana kuin YleX:n Jussi Latvala.

Viimeisessä jaksossa paljastui "rakastetun hahmon salaisuus". Hahmo oli Hodor. Bran Starkin palvelijan sanavarastoon kuului vain yksi sana, Hodor, ja se on lyhennys lauseesta 'Hold the Door'. Pidä ovea!

Paljastuksen jälkeen moni sai idean ovistopperista. Fanit esittelivät omiaan twitterissä (koottuna mashablessa). Australian Ikea tarttui myös ajatukseen ja mainosti omaa, muovista vaihtoehtoa tv-sarjan hengessä.

Aidomman tuntuisen vaihtoehdon tarjosi jonkun puolalaisen tekonen (kuva yllä).


Youtubessa Game of Thronesia kommentoidaan laajasti. Kiinnostavia seurattavia virallisen kanavan lisäksi ovat esimerkiksi GoT Academy ja Because Geek.

Kvaakissa

Tea Tauriainen piirsi voittoisan setämiehen

kilpailun tulokset

Pertti Jarlan Tähän on tultu-blogissa

Limingan taidekoulun kevätnäyttely 2016

[Limingan taidekoulun kevätnäyttelyt 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013, 2014, 2015 ja 2016]

Tänä vuonna Limingan taidekoulun kevätnäyttelyssä käyminen jäi viimeiseen päivään. Näyttelyt olivat avoinna sunnuntaina viimeistä päivää ja Vilho Lampi -museolla oli tuotu sisään jo seuraavan näyttelyn töitä. Limingan taidekoulu täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja kesällä koululla ja sitä vastapäätä olevassa museossa on kesällä esillä taidekoulun kasvattien ja opettajien töitä otsikolla Näillä lakeuksilla. Näyttely avautuu yleisölle torstaina.

Tintin työt

Eilen Hergé olisi täyttänyt 109 vuotta. Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla muistettiin merkkipäivä. Jutussa Menneen maailman sankarit Venla Rossi ihmetteli edelleen nousevia Tintin 1930-luvun tekemisistä nousevia kohuja ja noiden aikojen työnantajien lepsuutta. "Moinen huithapeli olisi irtisanottu jo vuosia sitten" summaa Tintin lehtimiesuraa nykymaailman näkökulmasta.

Tintin toimittajan työt ovat suosittu tietokilpailukysymys. Sarjakuvassa hänen kirjoitustyöskentelyään näytetään vain kahdesti. Neuvostojen maassa hän kirjoittaa tekemästään artikkelista lukuisia kopioita, jotta edes yksi niistä pääsisi idästä länteen. Särkyneessä korvassa hän tekee muistiinpanoja. Afrikassa Tintti ottaa valokuvia, mutta menneessä maailmassa kuvajournalismi oli aivan oma alansa, johon kirjoittavat toimittajat eivät lainkaan ottaneet osaa. Ehkä kuvaaminen oli vain harrastenäppäilyä.

Tintin journalistiura päättyi Rakham Punaisen aarteen löytämisen myötä. Professori Tuhatkauno antoi kapteeni Haddockille rahat Moulinsartin linnan ostamista varten ja sieltä löydetty aarre turvasi toimeentulon. Haddockin ja Tintin ei tarvinnut enää tehdä päivätöitä elantonsa takaamiseksi. Aarteen avulla he saattoivat heittäytyä täysipäiväisiksi huithapeleiksi.

Menneessä maailmassa palkkatyö ei ollut ainoa mahdollinen tapa osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Tieteellisille retkikunnille ja tutkimusmatkoille avaruuteen saattoi osallistua muistakin motiiveista kuin oman toimeentulonsa turvaamiseksi.

Tintillä ei siis 1940-luvun alkupuolen jälkeen ollut tarvetta palkkatyölle. Lehtimiehenä hänet silti tunnettiin loppuun saakka. Pitihän miehellä jokin ammatti olla. Edes nimellisesti.

Yossel

Joe Kubert
Yossel - 19. huhtikuuta 1943
suom. Antti Poussa
RW Kustannus 2015
[alkuteos 2003]


Joe Kubert (1926-2012) tunnetaan supersankarisarjakuvien piirtäjä. Hän aloitti uransa New Yorkissa 1930-luvun lopulla saaden vakituisen aseman jo 12-vuotiaana ja piirsi DC:lle elämänsä loppuun saakka. Suomessa Kubert tunnettaneen parhaiten Korkeajännityksen kersantti Rockista ja Tex Willereistä.

Ikämiehenä hän teki muutamia yhteiskunnallisia sarjakuvaromaaneja, joista kaksi on suomennettu. Egmont julkaisi Faksin Sarajevosta 2014 ja RW Kustannus Yosselin viime vuonna. Näistä jälkimmäinen on onnistuneempi teos.

Kubert on syntynyt Puolassa. Hänen perheensä muutti Yhdysvaltoihin samana vuonna kun poika syntyi. Vaikka Kubertin lapsuudessa äiti silloin tällöin pohti asioiden olleen Euroopassa paremmin, niin juutalaisessa perheessä muuttoa ei koskaan kaduttu. Toisten siirtolaisten mukana kantautuneet tarinat entisiltä kotiseuduilta eivät antaneet siihen aihetta. Toisen maailmansodan jälkeen kaikki tarinat paljastuivat vielä kuultua ja kuviteltua karmeammiksi.

Yosselin ideana on vaihtoehtohistoria. Mitä jos Kubertin perhe olisikin jäänyt Puolaan vuonna 1926? Millainen kohtalo silloin olisi odottanut?

Yosselin toteutus sopii hyvin idean kanssa. Sarjakuvaromaani on muodoltaan lyijykynäluonnos. Normaalissa prosessissa luonnosten päälle olisi tehty varsinainen tussipiirros ja varjostustussaukset. Sitten viimeiset lyijykynän jäljet olisi kumitettu pois. Koska Yosselin, sarjakuvan päähenkilön, elämä on vain kuviteltu luonnos, niin se on luontevaa esittää luonnoksena. Lopputulos on toimiva.

Kuvitellussa elämässä ei voi olla näkymättä oikea eletty elämä. Sarjakuvaromaanin otsikkoonkin nostettu kuolinpäivä ja sen tapahtumat kuvastavat amerikkalaista tapaa ajatella.



Yossel muulla arvioituna:

* Tähtivaeltaja
* Evarian kirjahylly
* Kvaak
* Hurja hassu lukija

Tenavien Parhaat sarjat

Vuodenvaihteessa elokuvateattereissa oli uusi Tenavat-elokuva. Sen tiimoilta Otava aloitetti uuden sarjakuvakirjasarjan, Parhaat sarjat, jossa vuosikymmen kerrallaan esitellään keskeisiä Tenavat-strippejä ja sunnuntaisarjoja. Viime vuoden puolella ilmestyi ensimmäinen osa 1950-1959 ja myöhemmin tänä vuonna tulee toinen, 1960-69.

Vajaa vuosikymmen sitten Suomessa aloitettiin kaikki Tenavat-sarjakuvat sisältävä kirjasarja Täydelliset Tenavat. 1950-luvun alkupuolella sarjan hahmot eivät olleet vielä saaneet tuttuja muotojaan, joten Täydellisten Tenavien julkaiseminen jäi kahteen osaan (1950-52 ja 1953-54). Parhaiden sarjojen ensimmäisen osa näyttää, että tuttu piirrosjälki alkoi hahmottua vasta 1950-luvun loppupuolella.

Esipuheen mukaan Charles M. Schulz tienasi sarjakuvallaan yli miljardin. Viimeiset viisitoista vuotta Schulz on ollut Forbesin parhaiten tienaavien kuolleiden listalla. Alku ei kuitenkaan ollut helppo. Tenavia uhkasi jopa lopettaminen. Onneksi sarja sai aikaa kehittyä ja hahmot kasvattaa persoonallisuuttaan. Vuonna 1956 Tellun vastaanotto pääsi psykologian oppikirjaan ja sarjakuva sai siten ajan ilmapiiriin sopivaa huomiota. 1950-luvulla sarjakuvat olivat nuorisosta huolestuneille aikuisille sama kuin älypuhelimet nykyään.

Parhaissa sarjoissa on Håkan Boströmin esittelevän artikkelin lisäksi suomentaja Juhani Tolvasen kirjoitus, jossa valotetaan Aatos Erkon vaikutusta Tenavien Suomeen tuloon ja nimistöön. Lokakuun 30. 1959 Viikkosanomat ja Ilta-Sanomat aloittivat Tenavien julkaisun Erkon aloitteesta. Jaska Jokunen oli Erkon keksintö, muut nimet kehiteltiin yhdessä toimituksen kanssa.

Suomessa Tenavat aloittivat muutamaa kuukautta myöhemmin kuin Ruotsissa. Maailma tuli siis Suomeen tässäkin suhteessa länsinaapurin kautta, vaikka joskus Erkon Amerikan yhteyksiä on suurempaan rooliin Tenavien suhteen laitettu.

Wikipedian muokkausta

By Reijo Valta, CC BY-SA 3.0.

Eilen poikkesin Oulun kaupunginkirjastolla Wikipedian muokkaustapahtumassa. Kirjaston ja Wikimedia Suomen tilaisuudessa oli opastamassa verkkosanakirjan saloihin Heikki Kastemaa. Kirjaston puolesta verkkolähteisiin tutustutti Jaana Märsynaho.

Wikipediaa olen muokannut jo vuodesta 2006, joten tekstien suhteen en tarvinnut opastusta. Ensimmäisen kuvan tallentaminen alustalle sai taannoin niin jyrkän palautteen, että tuo puoli jäi sikseen. Kastemaan opastuksella pääsin kiinni tähänkin puoleen.

Muutamia vuosia sitten puhuttiin, että aktiiviset wikipedistit tuottavat sanakirjaan loppujen lopuksi aika vähän sisältöä. Muotoseikkoihin vetoamalla he usein karkoittavat innokkaat aloittelijat alustalta. Wikipediaa on yritetty saada keskustelevammaksi yhteisöksi, johon useammat tuntisivat itsensä tervetulleeksi. Osin siinä on onnistuttukin. Tekemistä varmaan vielä riittää.

Muokkaustapahtumassa kirjoitin uuden artikkelin Peter von Baghin Muisteja -dokumentista. Siihen liittyen latasin myös tuon yllä olevan kuvan.


* Muisteja. Wikipedia

Nuorten aikuisten Da Vinci -koodi

Eilen Guardianissa pohdittiin tarvitaanko Dan Brownin Da Vinci -koodista nuorten aikuisten versiota. Brownin tähti on ollut viime vuosina laskussa, joten paluu suurmenestykseen on ymmärrettävää. Guardianin juttuun lainatuissa tviiteissä hanketta pidettiin tarpeettomana. Eikä mielestäni Brownin kirjassa ole mitään hankalasti ymmärrettävää, jota pitäisi yksinkertaisemmin selittää.

Kirjallisena kategoriana nuorten aikuisten kirjat eivät Suomen markkinoilla ole ainakaan laajasti käytössä. Lasten- ja nuorten kirjojen jälkeen siirrytään suoraan kaunokirjallisuuteen. Suuremmilla markkinoilla ehkä tiheämpi erottelu on tarpeen.

Saadakseni kuvan mitä nuorten aikuisten kirjallisuus on, selailin Timen listaa sadasta parhaasta kategorian kirjasta. Listalla oli muun muassa J. K. Rowlingin Harry Potterit, Laura Ingals Wilderin Pieni talo preerialla, C. S. Lewisin Narniat, Anne Frankin päiväkirjat ja Harper Leen Kuin surmaisi satakielen. Sisällöllisesti teokset ovat pääosin kasvutarinoita, käsittelytavaltaan hyvin vaihtelevia teoksia.

En tiedä miten Da Vinci -koodi taipuisi kasvutarinaksi. Ainakaan päähenkilö Robert Langdon ei "aikuisten" versiossa kasva tai kehity. Lähinnä hän pääsee toteamaan olleensa oikeassa, vaikkakin hieman erilaisella tavalla.


Timen nuorten aikuisten kirjalistaa selatessa huomiota kiinnitti molempien sukupuolien tasapainoinen läsnäolo. Listalla oli 57 miesten ja 42 naisten kirjoittamaa kirjaa. Yhden tekijää ei tunneta. Vaikea sanoa johtuuko tasapainoisuus kategoriasta vai listan laatijoista. Ehkä jälkimmäisistä.



* Do teens really need a special YA version of Dan Brown's The Da Vinci Code? Guardian.

Episodeja kuoleman ja rakkauden kanssa

Erkka Mykkänen
Kolme maailmanloppua
WSOY 2015


Miten toimia jos sateessa ilman suojaa kulkeva nainen ei halua ottaa vastaan tarjoamaasi punaista sateenvarjoa? Joku saattaisi sivuuttaa asian olankohautuksella tai lyhyellä mieliharmilla, mutta Erkka Mykkäsen novellikokoelman Kolme maailmanloppua mies ei tyydy siihen. Hän ottaa selville naisen tavalliset kävelyreitit, värjäyttää sateenvarjonsa keltaiseksi ja sopivana sateisena päivänä asettaa varjon naisen huomaamatta reitin varrelle. Kun nainen näin hyväksyy sateenvarjon, hän on tyytyväinen.

Mykkäsen (s. 1988) lyhyet, yleensä sivun mittaiset novellit asettuvat suomalaisten humoristien tuotannon jatkumoon. Jutut tuovat asetelmiltaan mieleen Veikko Huovinen lyhyet erikoiset ja Juha Seppälän varhaisen proosan. Kun mukaan lisätään ripaus Daniil Harmsin surrealismia ja unenomaisuutta, niin Mykkäsen tarinaniskennän tapa on karkeasti määritelty. Alaviitteiden käytön kaunokirjallisen tekstin ryydittäjänä Mykkänen lienee omaksunut Flann O'Brienilta.

Kustantaja markkinoi teosta Mykkäsen esikoisteoksena. Tästä huolimatta kirjailija on jo kokenut tekijä, J. H. Erkon kirjoituskilpailussa palkittu ja yhden teoksenkin yhdessä Pauli Tapion kanssa julkaissut. Euli & Parkka -blogiin kirjoituista runoista koostettiin kokoelma Kolehti (ntamo 2010). Uutuudessa Mykkänen tuntuu löytäneen oman kirjailijaäänensä, luontevan ja tehokkaan tavan kertoa.

Kaikkiaan kokoelmassa on 25 tarinaa, jotka on jaettu kolmeen osastoon. Välilehtien alun suuri sydän putoaa alaspäin jääden viimeisen osaston alussa tunnistamattomaksi läikäksi. Osia yhdistää myös Krista Kososesta kertovat tarinat. Ensimmäisessä toiveikas keskinäinen ihastus todetaan vain mielikuviin rakastumiseksi, kolmannessa mies jää omiin liemiinsä. Niminovellin nuorelta parilta jää kolmas maailmanlopputarina kokonaan kertomatta.

Kolmea maailmanloppua ei todellakaan ole pituudella pilattu. Alle sataan sivuun mahtuu kuitenkin paljon. Mykkänen keskittyy olennaiseen, ilmaisee tehokkaasti. Henkilökuvausta on mukana vain pakollinen määrä, aina tarinoiden henkilöille ei anneta edes nimeä. Miksi pitäisi, jos sillä ei kerronnan kannalta ole merkitystä. Tämän mittaiset tai tämän kaltaiset kirjat eivät Suomessa ole kustantajien suosiossa. Näitä teoksia ei tehdä määrämittoihin ja lajityyppi on vaatii taitoa. Onneksi Mykkäsen novellit ovat päässeet ansaitusti päässet seulasta läpi.



Julkaistu Kaltiossa 3/2015.

Satie 150

Tänään Erik Satie täyttäisi 150 vuotta. Juhlapäivää muistetaan ainakin Yle Radio1:ssä, Muistojen bulevardilla soitettiin laulettu versio Gymnopedien ensimmäisestä osasta ja Klassikkoparatiisissa pureudutaan tarkemmin hänen musiikkiinsa.

Youtubessa BD Music-kanavalla on kuvitettu lukuisia musiikkikappaleita. Pääosassa ovat jazzin ja populaarimusiikin esittäjät ja klassikot, mutta joitakin taidemusiikinkin keskeisiä tekijöitä on nostettu esille.

Satien musiikkia on kuvittanut José Correa, joka on sarjakuvittanut musiikkia laajemminkin.

Latausasema

Maailman muuttumista voi näköjään seurata ABC-asemien pihamailla. Pyhäjärven ABC:n takapihalla oli erikoisen näköisiä laitteita, jotka paljastuivat lähemmässä tarkastelussa sähköautojen latauspisteiksi.

Teslalla on nettisivujen mukaan viisi latausasemaa, joista pohjoisin on Pyhäjärvellä. Puolen tunnin latauksella pääsee 270 kilometriä. Täysi tankkaus kestäisi tunnin ja vartin.

Juvan betoniporsaat uusittu

Juvan ABC:lla oli uusittu Pekka Jylhän suunnittelemat betoniporsaat. Korvanlehtien vuoksi tämä betoniporsasmalli tuntuu olevan kulutukselle altis. Kuusi vuotta sitten paikalla oli eri porsaat kuin nyt takapihalle eläkkeelle viedyt.

Iisalmen kevätmarkkinat

Perjantaiaamuna Iisalmessa oli yllätys. Torilla oli markkinat. Iisalmen maalis-, syys- ja joulumarkkinoilla on pitkät perinteet. Kevätmarkkinat ovat syntyneet 2006 perinteisten markkinoiden rinnalle.

Markkinat jatkuvat tänään 8-15.

Muinaisen Pohjolan tarinat jatkuvat

Henri Joelan käsikirjoittama ja Ville Koskivirran piirtämä Tarinoita muinaisesta Pohjolasta on saanut jatkoa. Nettisarjakuvan toinen tarinakokonaisuus alkoi eilen jaksolla Myrsky Marian maan yllä. Kertomus alkaa Liettuan kuningaskunnasta vuonna 1259.

Saksalainen ritarikunta, Liettuan sotaväki tukenaan odottelee mongolien hyökkäystä Liivinmaalle Galitsian ja Volynian ruhtinaskunnan suunnalta. Galitsian ja Volynian kuningas Danielin jouduttua nöyrtymään mongolien mahtavan Kultaisen Ordan vallan alle, pyrkivät  mongolit levittäytymään Liivinmaan alueelle heidän avustuksellaan.

Näin tekijät kuvailevat tarinan taustoja blogissaan.

Blogista käy myös ilmi, että ensimmäinen tarinakokonaisuus on julkaistu englanniksi nimellä Tales from the Far North. Teokseen on tehty uudet kannet ja sisäsivujakin on osin piirretty uudelleen.

Suositellaan tutustumaan.


* Tarinoita muinaisesta Pohjolasta (uusi kokonaisuus ja jakso sivun alalaidassa)