Eilen Yle Teemalla esitettiin kaksi elokuvaa, jotka perustuivat George Orwellin romaaneihin. Animaation Eläinten vallankumouksesta olen nähnyt usein, elokuvan pohjalta on tehty myös sarjakuva-albumi. 1984 (Iso-Britannia 1984) on sattunut kohdalle harvemmin.
1984 on tunnettu Isosta Veljestä, Puolueesta ja Uuspuheesta. Kirja on nostettu usein esiin demokraattisissa yhteiskunnissa, kun sen on nähty olevan muuttuvan autoritäärisempään suuntaan. Trumpin valinnan jälkeen kirja nousi myyntilistoille, erityisesti 'newspeakin' vuoksi. Suomessa kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava Effi on pitänyt kirjaa paljon esillä, yhdistys on lahjoittanut sen kaikille kansanedustajille ja jakanut vuosittaista Winston Smith -palkintoa.
Elokuvassa keskeiseen osaan kielen lisäksi nousee menneisyyden hallinta. Se joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee nykyisyyttä. Se joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä. Päähenkilö Winston Smith työskentelee ministeriön arkisto-osastolla, jossa vanhoja sanomalehtiä editoidaan nykyhetkeen paremmin sopiviksi. Epähenkilöt katoavat historiasta ja kaikki on paremmin nyt kuin aikaisemmin. Sodat ovat ikuisia sotia, periviholliset ikuisia.
Smith on lojaali ja uskollinen puolueen kannattaja. Mutta se ei riitä. Winstonin täytyy rakastaa Isoa veljeä, ja siksi hän joutuu koneiston käsiteltäväksi.
Orwell on tarttunut kirjassaan moniin demokraattisen yhteiskunnan ongelmallisiin kohtiin. Monet ihanteet ovat vaarassa muuttua kammottaviksi vastakohdikseen. Poliittisella kentällä näitä aiheita käsitellään jatkuvasti, ja siksi teos -- tai ainakin sen idea -- on säilyttänyt ajankohtaisuutensa erittäin hyvin. Erään lehden lyhyessä esittelyssä mainittiin hallituksen "aktiivimalli" esimerkkinä sen kuvaamasta ilmiöstä.
Aktiivimalli on tosiaan orwelilaista uuskieltä parhaimmillaan. Työtön ei omalla aktiivisuudellaan pysty täyttämään lain vaatimaa, vaan se on aina kiinni toisten ihmisten toiminnasta.
* 1984. Yle Areena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti