Tehokkuus

Tieteen termipankissa tehokkuus-artikkelissa määritellään talouden toimivan tehokkaasti, kun se saa aikaan mahdollisimman suuren tuotoksen annetuilla voimavaroilla ja teknologialla. Perusmääritelmässä ei oteta lainkaan kantaa siihen, että onko kyse julkisesta tai yksityisestä taloudesta. Tehokkuuden määrittää mahdollisimman suuri tuotos.

Viimeiset pari vuosikymmentä on toistettu mantran omaisesti yksityisen sektorin tekevän kaiken tehokkaammin. Tälle on olemassa yksi hyvä peruste: yksityinen sektori voi laskuttaa hyväksytymmin paljon enemmän kuin julkinen sektori. Edelleenkin valtion ja kuntien liikelaitosten toimintaa arvioidaan eri periaattein kuin yksityisiä.

Julkisten toimijoiden voitontuottoa, tuotoksen maksimointia, pidetään pahana asiana. Hyvin usein puhutaan piiloverotuksesta, kun julkinen laitos perii kustannukset ylittäviä maksuja kuluttajilta ja muilta asiakkailta. Takavuosina termi tuli tutuksi erityisesti kunnallisten sähkölaitosten toimintaa arvioitaessa.

Yksityisiin sähköntuottajiin samanlaista ajattelua ei sovellettu. Voittoa tuottava sähkölaitos oli onnistuneesti hoidettu firma.

Yksityisen sektorin tehokkuudesta alettiin puhua erityisesti 1990-luvun alussa. Pääasiallisena syynä siihen oli mobiilipuhelimien ja tekstiviestien yleistyminen. Yksittäisen tekstiviestin tuotantokustannukset olivat alle pennin. Kuluttajalta siitä kuitenkin voitiin laskuttaa markka. Tekstiviestit olivat uusi keksintö ja niitä pidettiin ylellisyystuotteina. Siksi olikin sopivaa laskuttaa niistä reippaasti.

Suurin puhelinalan toimija Suomessa oli valtio Posti- ja telelaitoksen kautta. Jos poliittisesti tilanne olisi pidetty samana, niin tekstiviestien käytön arkipäiväistyessä tuotantokustannusten ja laskutetun summan epäsuhta olisi taatusti kohdannut suurta vastustusta. Oliko oikein, että valtio piiloverotti matkapuhelimien käyttäjiä näin reippaasti?

Poliitikot ratkaisivat erottamalla telepuolen omaksi liikelaitoksekseen ja yksityistämällä sen. Sonera yksityisten ihmisten omistamana osakeyhtiönä pystyi helposti jatkamaan rahastusta tekstiviesteillä "markkinaehtoiseen" hintaan. Sähkön osalta sama toteutettiin luomalla yksityistetty Fortum.

Näissä tapauksissa yksityinen oli kieltämättä "tehokkaampi" toimija. Pääosan tehokkuudesta synnytti ihmisten halukkuus maksaa yksityiselle paljon enemmän kuin julkiselle toimijalle.