Attila
Otava 2017
Suomessa käydään kiivasta keskustelua tiedustelulakien muuttamisesta. Erityisen ongelmalliselta tuntuu viestintäsalaisuuden murtaminen, ja sen vaatima perustuslain muuttaminen. 1960-luvun lopulla Sveitsin armeijalla ei ollut samoja ongelmia. Professori Miksiö kehitti teknologiaa niin, ettei perustuslakimuutoksiin ollut tarvetta. Sveitsin tiedustelun salainen ase oli Attila, puhuva koira.
Käsikirjoittaja Rosyn ja piirtäjä Deribin luoma Attila tuli suomalaisille tutuksi 1970-luvun alussa Ruutu- ja NonStop-lehdistä. Nuo vanhat seikkailut on julkaistu yhtenä kokoomateoksena Otavan NonStop-kirjasarjassa. Toisin kuin monet muut Spirou-lehdessä ilmestyneet sarjat, Attilan seikkailut loppuivat maailmallakin jo 1970-luvulla. Neljännessä seikkailussa Odéen jymy-yllätys (NonStopissa Casmirin perintö) Attila ja kumppanit päätyvät aikaisempaan nähden erikoisiin ympäristöihin, muun muassa kuun takaiselle tuntemattomalle planeetalle.
Tarinoiden muuntuminen perinteisestä seikkailusta science fictioniksi saivat Deribin mielenkiinnon lopahtamaan. Jo tehty viides käsikirjoitus jäi piirtämättä puhtaaksi. Vasta vuonna 1987 kustantaja teetti sen loppuun, mutta tuota Didgén piirtämää kertomusta ei ole mukana Otavan julkaisemassa kokoelmassa. Se julkaistiin vasta 2010. Tieteistarinat olivat ilmeisesti Kornblumin vaikutusta, hän tuli toiseksi käsikirjoittajaksi kolmannessa albumissa. Rosy ja Kornblum olivat kiinnostuneita ajan ilmiöistä ja sosiaalisista kokeiluista. He lapsineen muuttivat yhteen ja isännöivät valkeissa puvuissa new age -henkistä taloutta.
Kaikki Attila-albumit on käsikirjoitettu yhdeksi ajalliseksi jatkumoksi. Uusi seikkailu alkaa suoraan edellisen albumin viimeisestä ruudusta. Aikoinaan Ruudusta sarjakuvaa seuratessa professori Miksiön ilmestyminen Mysteeri Z 14:n viimeiseen ruutuun kummastutti. Hänen tuttuuttaan ei selitetty myöskään Odéen jymy-yllätyksen alussa. Kokooman lopussa on kaksi Spiroussa julkaistua joulutarinaa, jotka selittävät Miksiön roolin. Hän oli kehittänyt seerumin, jonka avulla Attila ja Z 14 muuttuivat älykkäiksi ja puhuviksi koiriksi.
Vuosikymmenien tauon jälkeen Attila ei enää tunnu niin jännittävältä ja hauskalta kuin lapsena. Eivät seikkailut silti ole pettymyksiä, sellaisia, joista ihmettelisi miksi nämä ovat aikoinaan viehättäneet. Piirros on tyylikästä ja juonet vetäviä. Tekijöiden tuoreisiin haastatteluihin perustuva johdanto selvittelee sarjakuvan taustaa.
* Toni Jerrman Tähtivaeltajablogissa
* Jukka Laine Kvaakissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti