Tänään Teema esitti Matteo Garronen ohjaaman Tarujen tarun (Tale of Tales, Eurooppa 2015). Suurenoloisesti nimetty elokuva sisältää kolme italialaisen runoilijan Giambattista Basilen (1566-1632) keräämää satua toisiinsa kiedottuna kokonaisuutena. Basilen postuumisti julkaistu satukokoelma on kulunut runsaasti Perraultin ja Grimmin veljesten käsissä, mutta opetuksensa myöhemmät satusedät ovat saaneet jostakin jostakin muualta.
Garrone on valinnut elokuvansa pohjaksi vähemmät tunnettuja satuja, joista on Italiassa kuvattu hienoissa maisemissa visuaalisesti komea elokuva. Tarinat lähtevät liikkeelle kuninkaallisten inhimillisistä ominaisuuksista, himoista, jotka kansa joutuu hallitsijalleen kustantamaan tavalla tai toisella.
Salma Hayekin esittämä kuningatar haluaa tulla raskaaksi hinnalla millä hyvänsä, prinsessa Violetin isä välittää enemmän kirpusta kuin tyttärestään ja kolmas kuningas himoitsee värjärialamaistaan. Näissä tarinoissa paha ei saa palkkaansa, eikä hyvyydestä palkita. Loppukohtaus ihmiset yhteen, mutta lähinnä siksi, että nämä ovat ne henkilöt joiden kanssa on elettävä.
Satujen maailma on niin Perraultin ja Grimmin moraalisten opetusten kyllästämä, että Tarujen taru fantasiamaailmoineen pisti odottamaan milloin tässä elokuvassa päästään "loppuhuipennukseen". Sellaisia ei kuitenkaan tule, ja se tarjosi virkistävän, aikuisen näkökulman satumaailmaan.
* Kino: Tarujen taru. Ye Areena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti