Sunnuntaina Kuopion Vilimeillä esitettiin Al Goren ilmastotaistelusta kertova dokumentti Epämielyttävä totuus 2 (USA 2017). Entinen varapresidentti sai dokumentin ensimmäisestä osasta (2006) kaksi Oscaria, Jatko-osakin huomioitiin palkintoehdokkuudella Briteissä.
Gore on tehnyt työtä ilmastonmuutosta vastaan pitkään. Poliitikkona ja entisenä poliitikkona hänen vahvuutensa on erilaiset neuvottelut maailman johtajien kanssa. Filmi korosti Goren työtä matkasaarnaajana ja Pariisin ilmastosopimuksen neuvotteluissa. Dokumentti huipentuu sopimuksen hyväksymiseen. Lopussa on kuitenkin luvassa lässähdys Donald J. Trumpin vuoksi.
Positiivisena asiana elokuvasta jäi mieleen aurinkopaneeleiden voittokulku. Tämä uusiutuva energia on todella lyönyt läpi, ja aurinkovoimaa hyödynnetään jopa punaniskojen Teksasissa ilman poliitikkojen myötävaikutusta.
Mökilläni on kaksi aurinkopaneelia (kuvassa) ja olen niihin ollut hyvin tyytyväinen. Tuskin tulevaisuudessa tulee tarvetta liittyä valtakunnalliseen sähköverkkoon ja lisätä fossiilisten polttoaineiden kulutusta.
Maanantain uutiset ovat kertoneet monenlaista ilmastonlämpenemisen torjunnan tarpeesta. Ongelma on poliittinen, ei tekninen. Haaveet biopolttoaineista on syytä haudata, lihaa pitäisi syödä vähemmän ja metsien olisi annettava kasvaa vanhemmiksi.
Oleellisinta nyt olisi, että oikeanlaiset poliitikot saisivat tukea. Maailma voisi olla toisenlainen, jos Al Gore olisi valittu. Itse asiassa Gore sai puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin George W. Bush, mutta vaalijärjestelmän vuoksi hän ei tullut valituksi. Kaksi Oscaria elokuvasta lienee laiha lohdutus.
Äänestävät kansalaiset osataan saada "kriisitietoisiksi" kun kyse taloudesta ja rahasta. Mutta kuka osaisi hoitaa homman, kun kyseessä on terveys ja tulevaisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti