Pikon ja Fantasion uusien seikkailujen viimeisin osa vuonna 1938 perustetun Spirou-lehden tasavuotisia juhlistava. Huhtikuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta hahmon ja lehden synnystä. Ikuinen pikkolopoika ja muita tarinoita sisältää lyhyempiä tarinoita toimituksesta ja vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Tehdäänpä melkoinen aikamatkakin Sieninevan kreivin sukulaispojan Tiituksen kehittelemällä laitteella.
Sankareita tuntevalle tarinat tarjoavat joitakin oivalluksia vuosien mittaan luetusta ja koetusta. Alleviivatusti useampaan kertaan muistetaan hahmon olevan Dupuisin omaisuutta, ja siksipä Pikon täytyy kerta toisensa jälkeen pukeutua pikkolon asuun.
Pikon kehittänyt ranskalainen Robert Veltier (1909-1991) joutui luopumaan kehittämänsä hahmon oikeuksista epäreiluilta vaikuttavissa olosuhteissa. Veltier haavoittui 1940, ja vaikka puoliso Davine (Blanche Dumoulin) jatkoi sarjakuvan tekemistä, niin 1943 päädyttiin oikeuksien kauppaan. Lisäksi Veltier asui Pariisissa ja kustantaja oli brysseliläinen. Lisäksi sota-ajan olosuhteissa piirrosten saaminen ajoissa painoon ei ollut varmaa.
Pikkolopuku Pikolle tuli Veltieriltä. Hän oli 16-vuotiaana ollut Lontoossa Ritz Charltonissa hissipoikana.
Ikuisessa pikkolopojassa ei käydä läpi hahmon historiaa, mutta sen painolasti on hahmon harteilla lähes koko ajan. Sinänsä mukava, että kustantajalla on itseironinen asenne "sopimusteknisiä" asioita kohtaan. Vitsaillaan siitäkin, että ei me Euroopassa kuitenkaan olla yhtä pahoja kuin Amerikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti