Toisen maailmansodan loppuvaiheissa ilmestyi Karl Polanyin Suuri murros (1944, suom. 2009). Klassikoksi nousseessa teoksessa tekijä käy läpi talousjärjestelmien historiaa keskiajan lopulta fasismiin saakka. Äärioikeistolainen liikehdintä syntyi Polanyin mielestä seurauksena järjestelmästä. Tätä ajatellen voi hyvin ymmärtää miksi kirja on alkanut kiinnostamaan ja se on suomennettu.
Kirjansa loppupuolella Polanyi kirjoittaa:
Industrialismi täytyy alistaa ihmisluonnon vaatimuksille, jotta se ei hävittäisi ihmiskuntaa. Todellisen kritiikin aihe markkinayhteiskunnassa ei ole se, että se perustui talouteen -- tietyllä tapaa kaikkien yhteiskuntien täytyy perustua talouteen -- vaan se, että sen talous perusttui omanvoitonpyyntöön. On täysin poikkeuksellista, luonnonvastaista, järjestää talouselämä sillä periaatteella.
Edes omanvoitonpyynnin puolestapuhujat eivät 1800-luvulla ajatelleet 1900-luvun alkupuolen pääomien kasautumista, saati myöhempiä valtavia omaisuuksia. Pikemminkin ajatus oli se, että vapaa-aikaa, omaehtoista elämistä, arvostettaisiin rahanhaalimista enemmän. Ajatus oli, että hieman rikastuttaan ihminen vähentäisi töitään, tyytyisi saamaan saman kuin aikaisemmin huomattavasti vähemmällä ponnistelulla.
Niin ei ole käynyt. Polanyin toiveet "markkinatalouden jälkeisestä ajasta" eivät ole toteutuneet. Ja ihmiskunta on hävittämässä itseään entistä vakaammin askelin. Markkinavoimien kunniaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti