sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Ajatusten ilmaisu


Ylen Teeman punk-dokumenttien päin kameraa (naamaa) syljeksintä -- siitä huolimatta, että tiedän sen olevan tyylin mukainen ilmaisutapa -- herättää ilmiötä suuremman aggression. Syyt siihen ovat Kuopion kaupungin Valkeisenlammen urheilukentän luistinkopilta ajalta ennen punkkia. Sain räät naamalle, ja myöhemmin ilmiölle opin hienomman nimen, passiivinen aggressio.

Viime vuonna suomeksi saadun Simone Weilin Juurtumisessa (niin&näin -lehden julkaisusarja 23*45) Weil hahmottelee sanoilla itsensä ilmaisun jakamista kahteen eri osaan: teoiksi ja kärjistäväksi puheeksi (kolmanneksi se voi tietenkin olla täysin mitenkään mihinkään liittymätöntä höpötystä). Ensimmäinen olisi ihmisten aitoja, oikeita, virallisia mielipiteen ilmaisuja, sanoja, jotka on tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Ehkä hieman jotakin sen suuntaista, mitä ministerit tekevät, ainakin Kimmo Kiljusen mielestä. Hänhän määritteli surullisen kuuluisan puolustuministerin puheen Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa ulkopoliittiseksi teoksi.

Samanlainen ulkopoliittinen teko on ehkä myös ulkoministerin tänään nostattama huoli venäläisen majakan voimanlähteestä.

Toinen Weilin kaavailema sanomisen tapa olisi täysin vapaa: puhetta, jota ei otettaisi vakavasti, vaan se olisi puhetta puheen vuoksi, mahdollisimman kärjistettyjä ilmauksia siitä mihin jokin ajattelutapa saattaa johtaa. Tällaisen ilmaisun yhteydessä voisi täysin estottomasti sanoa mitä tahansa, vuodattaa mielin määrein. Esimerkkeinä voisi mainita nämät blogit, mainonta kaikkinaisuudessaan ja suomi24.fin kaltaiset keskustelupalstat.

Tällaisella jaottelulla ainakin kunnian loukkaamisen kynnys määrittyisi nykyisestä aivan toisin.

Weilin ajatusta siivittää kollektiivisen tajunnan tarve synnyttää kantaa ja saada tietoa yhteisestä hyvästä.

Koska meillä ei ole näitä kahta eri tapaa, osa yhteiskunnallista keskustelua todella kaipaavista asioista jää käsittelemättä. Meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tietää missä tarkoituksessa pääministeri puhuu. Smedsin Tuntematon sotilas on huono, tehtaiden lakkauttaminen StoraEnson kannalta on hyvä. Ja Nato täysi kysymysmerkki.

Jos ministerin tai etukärjestöjohtajan puhe olisi teko, siihen voisi suhtautua aivan toisin. Ja jos ministeri puhuisi epärehellisesti, 'yhteisen hyvän' vastaisesti, siitä olisi seurauksena samanlainen rangaistus kuin vastaavasta fyysisestä teosta.

Manipulointi jäisi pois. Ja se passiivinen aggressio, kun ei tiedä ketä voisi omasta, itsestä johtumattomasta onnettomuudesta syyttää. Noiden punk-dokumenttien mukaan olennaista punkin syntymiselle oli juuri tietämättömyys siitä ketä syyttää.

Suuryritysten (tai ainakin pörssi-) johtajienhan sanallinen ilmaisu on jo rajattu Weilin ajatusten suuntaisesti. Toimitusjohtajien on kerrottava julkisuudessa ja lakisääteisissä pörssitiedotteissa osakkeenomistajien ja osakkeiden ostamista tai myymistä harkitsevien kannalta olennainen tieto. Väärin valituista sanoista on tiedossa rapsut ja linna.

Ministereidenkin puheille tekovastuu. Välttyisivät turhalta naamalle räkimiseltä, sekä tekijänä että vastaanottajana.

1 kommentti:

Käpsä kirjoitti...

Krmh. Tämän kirjoituksesi päätteeksi minulla on ilo ojentaa sinulle ja blogillesi "You Make My Day" -tunnustus! Voit noutaa sen sivuiltani.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset