Eilen tuli kuluneeksi sata vuotta Simone de Beuauvoirin (1908-1986) syntymästä. Hänen Toinen sukupuoli (1949) -teoksessaan esittämä ajatus siitä, että mies sijoittaa osan itsestään ulkopuolelleen naiseen eli 'toiseen' oli taannoin hätkähdyttävä ajatus. Tarkkana saa jatkuvasti olla tuon kanssa, ettei toisien syyksi lue omasta itsestä nousevia tuntoja.
Samahan pätee laajasti ihmisiin ylipäätään. Itsessä herännyt epämieluisa hyvin herkästi lasketaan 'toisten' viaksi.
Ensilukemalla jäi mieleen myös vähemmän filosofinen, naisen ruumiillisuuteen suoraan liittyvä seikka. Hätkähdyttävä ajatus sekin. Viitteessä 77 de Beuavoir kertoo nimittäin erilaisista keinopeniksistä:
Seuraavassa luettelo esineistä, joita on viime vuosina löydetty emättimestä tai virtsarakosta, ja jotka on voitu poistaa vain kirurgisin toimenpitein: lyijykyniä, sinettilakkapuikkoja, hiusneuloja, lankarullia, luisia neuloja, piippausrautoja, neulepuikkoja, virkkuuneuloja, neulerasioita, harppeja, karahvinkorkkeja, kynttilöitä, pullonkorkkeja, pikareita, haarukoita, hammasharjoja, voidepurkkeja (Schröderin mainitsemassa tapauksessa purkissa oli turilas, joten se oli japanilaisen rinutaman korvike), kananmunia jne. Suuret esineet löytyivät, kuten oikeus ja kohtuus vaatii, aviovaimojen emättimistä. Simone de Beauvoir, Toinen sukupuoli (suomennos Annikki Suni), Kirjayhtymä 1993, 417.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti