1990-luvun alkupuolella tutustuin erääseen, joka kertoi syntyneensä Ulan Udessa. En ollut kaupungista koskaan kuullutkaan, eikä ystäväkään osannut siitä suurempia kertoa kuin sijainnin Siperiassa lähellä Mongoliaa, ja että siellä oli maailman suurin Leninin pää (tuossa kuvassa yllä, kuva saksalaisesta wikipediasta). Se oli sattunut syntymäpaikaksi, ei kasvu-.
Paikka jäi kiinnostamaan. Karttakirjasta näin, että se oli satojentuhansien ihmisten koti, senkin vain kaupunkia kuvaavasta punaisesta karttamerkistä. Kaupunginkirjaston kuvakirjoista löysin yhden kuvan, mutta se ei kertonut juuri mitään ja olisi voinut olla hyvinkin eripuolilta maailmaa: aavikkoa ja muuli. Ei ollut silloin vielä Googlen kuvahakuja.
Ulan Ude tuli mieleeni, kun Helsingin Sanomissa kerrottiin parinkin eri retkikunnan poikkeamisesta viime vuonna Etelänapamantereen niin sanotulla luoksepääsemättömyysnavalla eli paikassa, joka on kaikkein kauimpana rannikoista.
Retkikunnat löysivät paikasta venäläisten 50 vuotta sitten rakentaman tukikohdan. Tietenkin neuvostoliittolaiset ajan tavan mukaan merkitsivät paikan Leninin patsaalla. Kun länsimaisen vapaan maailman retkikunnat viime vuonna vierailivat paikalla ensimmäistä kertaa, Moskovaan katsonut Lenin opasti heitä jo kilometrien päästä oikeaan kohteeseen.
Ulan Udessakin on edelleen Leninin patsas, ainakin jos on wikipediaa uskominen. Ettei se luoksepääsemättömyysnavalla oleva ole ainut, joka on unohtunut kaataa ja romuttaa.
Toivottavasti retkikunnat jättivät sen silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti