Keskusteleva julkinen taide

[Skellefteåsta: Matkaraportti, Bonnstan, julkinen taide, Lejonströmsbro ja kirjoituksia]

Skellefteåssa tapasin hyvän esimerkin siitä, miten julkinen taide keskustelee keskenään. Nygatanin alapäässä, pienellä aukiolla oli yllä oleva itävaltalaisen Ferdinand Welzin (1915-2008) Lepäävä nainen (Vilande kvinna) vuodelta 1956. Samaisella aukiolla oli myös pieni Suomen lippu osoituksena siellä olleen henkisen elämän myymälän kielitaidosta.

Lepäävä nainen oli herättänyt näkijänsä myös muokkaamaan näkemäänsä, lisäämään sille kainalokarvoja. Häveliäämpiin paikkoihin ei oltu kajottu.

Muutamia kortteleita yläjuoksulle päin on Skellefteån tori. Suomenkin toreilla erilaiset fallokset ovat tuttu näky. Skellefteån torilla on Bo Holmlundin (s. 1935) veistoskokonaisuus Nostetta - ankkalampi kehittyy (Lyftet - en ankdamm i utveckling) vuodelta 1993.

Julkistakin taidetta voidaan kytkeä toisiinsa, vaikkapa näin yksinkertaisella tavalla. Että kulkijalle ja katsojalle niiden rinnakkaisesta sijainnista jotakin ajatusta välittyisi. Ehkä näin selkeän osoitteleva keskusteluyhteyden tarvitse olla.