torstai 20. marraskuuta 2014

Lahjakirja pukinkonttiin


Carl Barks - Don Rosa
Kielletyn laakson tarinat ja muita klassikoita
Sanoma Media Finland 2014
240 s.


Syksyllä ilmestynyt uusi kovakantinen Aku Ankka -kirja on ajatukseltaan sellainen, jota olen jo pidemmän aikaa odottanut. Ei sillä, että haluaisin sen välttämättä omaan sarjakuvahyllyyni, vaan ajatus koota Carl Barksin klassikkoja ja Don Rosan niihin piirtämiä jatko-osia peräkkäin yksiin kansiin on niin itsestään selvä. Jo pidempään on vähemmän aktiiviset ankistit keskustelupalstoilla toivoneetkin tämän kaltaisten koosteiden tekemistä. Olisi helpompi lukea tarinat samalla kerralla.

Kaikki tarinat ja kuvat on julkaistu Suomessa Aku Ankka -lehdessä ja erilaisissa koosteteoksissa lukuisia kertoja. Etenkin Barksin klassikot vetävät edelleenkin puoleensa. Teokselle nimen antaneen Barksin Kiellettyn laakson lukeminen tuo mieleen 1970-luvun ja omat reaktiot tarinaan. Petkunterä tahtoo tuhota Ankkalinnan kurkkusadon saadaakseen myytyä 23 miljoonaa tölkkiä hillottua lanttua, jotka hän oli säilönyt vuonna 1948.

Carl Barks osasi rakentaa tarinan, jonka pienikin lukija ymmärsi oman kokemusmaailmansa kautta. Paha ruoka on pahaa ruokaa! Ja sitä oli vielä miljoonia tölkkejä.

Uutta kirjassa on Don Rosan sivun mittainen esipuhe. Siinä hän aiheellisesti kysyy julkaistaanko koskaan jatko-osia, jotka ovat parempia kuin alkuperäinen? Ehkä niitä on joitakin ollut, elokuvamaailmasta Rosa mainitsee Frankensteinin morsiamen ja Aliensin. Lähinnä Rosa kertaa jo toisissa yhteyksissä kertomaansa.

Viimeisen kappale tiivistää kirjamarkkinoita: "No niin ... jos piditte tästä kirjasta, ehkä vielä joskus julkaistaan toinenkin kokoelma jatko-osia. Jatko-osajatko-osa!" Luultavimmin julkaistaankin. Onhan teos Ankkalegendat 1.

Aku Ankan nettisivuilla Lataamon tilaajille tarjotaan toisenlainen vaihtoehto. Sinne on koottu linkit kirjassa julkaistuihin tarinoihin.


* Kaksi suosikkia yksissä kansissa.


3 kommenttia:

Reijo Valta kirjoitti...

Tulin valistetuksi, että kansikuva on uusi. Piirros ehkä voi olla, mutta kuva-aihe taustoineen on nähty kyllä jo aikaisemmin.

Valto Ensio kirjoitti...

Minä en ole kovin hyvin perillä aku ankka-tuotannon teollisuudeksi muodostuneesta historiasta, lukenut tietenkin olen, mutta en aikuisiälle saakka sitä harrastusta saanut iskostumaan.

Sen sijaan meillä täällä on kasvamassa pari ankkapiirtäjää, nuorimmainen 7 ja vanhin 12 v. Piirtävät hämmästyttävän näköisiä ankkalinnalaisia, mutta kyllä ne niitä sarjiksia kuluttavatkin myös lukemalla (pitäisi pojat joskus saada kuljetettua niille sarjakuvapäiville Ouluun tai Kemiin tai molempiin).

Nyt vanhin on alkanut liittää piirroksiinsa myös ihan tavallista arkea kuvaavia tekstejäkin.


Mistähän tämä lahjakkuus kielii? Tuleeko heistä arkkitehtejä tms?

Kuvaamataidon opettaja on jo ilmaissut laittavansa haasteellisempia tehtäviä ja se on varmaan ihan hyvä ettei poika turhaannu (tai tuhraannu).

Molemmilla po. pojilla on ollut jo pienestä kyky piirtää esim. rakennukset, autot jne. ns kolmiulotteisina luonnoksina, ettei tuo taito ainakaan keneltäkään opittua ole vaan jollakin tapaa synnynnäistä.

Keskimmäiselläkin on silmää ja lahjakkuutta piirtää, mutta hänellä viiva kaartuu vielä enempi humoristiseen suuntaan (Fingerpori, Kalle Kehveli, Masi...). Ei hän piirtämiseen ole niin innostunutkan kuin veljensä, luonto ja kirjallisuus kiinnostavat. Olen kohta lukenut hänelle (vaikka osaa itsekin lukea) koko Veikko Huovisen tuotannon iltalukemisena pätkä kerrallaan. Yleensä 1 luku riittää ja kuorsaus alkaa kuulua kainalossa. Luentani menee myös nauhalle koska hän haluaa kuunnella niitä sitten, kun en ole paikalla.

Reijo Valta kirjoitti...

Meilläkin nuorempi piirtää ja maalaa innokkaasti. Saa nähdä mihin kehittyy.

Minäkin luin lapsille iltaisin monia vuosia. Fantasiakirjoja pääasiassa. Mukavia hetkiä ne olivat.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset