Kirjoitus todistaa kirjoitusta

Kari Aronpuro
pelkkää barnumia - cargo
ntamo 2014
320 s.


Kari Aronpuro (s. 1940) on 1960-luvun alkupuolelta saakka julkaissut runoteoksen parin vuoden välein. Nyt edellisestä teoksesta Kihisevä tyhjä (ntamo 2010)  on kulunut jo neljä vuotta. Uutuus, Aronpuron 22. kokoelma pelkkää barnumia (ntamo 2014) on mitaltaan aikaisempia mittavampi, yli kolmesataa sivuinen. Kihisevän tyhjän jälkeen on lisäksi ilmestynyt kaksi suomennosta, Werner Aspenströmin Vuosikertomus (ntamo 2011) ja Hans Magnus Enzensbergerin Mausoleumi (ntamo 2013). Barnumin lisäksi ntamo on nyt julkaissut uusintapainoksen Aronpuron esikoiskokoelmasta Peltiset enkelit (Kirjayhtymä 1964) ja kokoelman muita kirjoituksia Pyydettyä (ntamo 2014).

Aronpuro on pysynyt uskollisena tavalleen tuottaa runoutta. Viisikymmentä vuotta sitten julkaistu Peltiset enkelit hämmästytti aikoinaan, ja edelleenkin. Runoilijalta usein kysytään, miten hän sai teoksen aikoinaan läpi kustantamojen seuloista. Aronpuro on kertonut, että kustantaja pyysi häneltä kokoelmaa. Kollegojen suositukset olivat saaneet portinvartijat suopumaan.

Uutuuden Suomalainen runoilija, kirjallisuusarvosteluista koottu teksti, tarjoaa useita mahdollisuuksia kuvata Aronpuron kirjoittamaa. ”Hän on kokeilija, kielellä leikkijä.” ”Hän korostaa kirjoittamisen epäautonomisuutta, kytkeytymistä oleviin ja menneisiin tekstimassoihin, kirjallisuutta merkkien ja merkitysten leikkinä.” ”Hän on älyllisen metodinsa herra.” ”Hänen runonsa linkittyvät ympäröivään tekstiavaruuteen moninaisin yllättävin tavoin.” ”Hänen runoudessaan kaikki palautuu kielen materiaalisuuteen.”

Nimen ”barnum” ei ole pelkästään viittaus ihmisen vähemmän kiinnostavaan tuotokseen, vaan se viittaa myös amerikkalaiseen sirkustirehtööri Phineas T. Barnumiin (1810-1891). Barnum ja hänen sirkuksensa vilahtelevat siellä täällä teksteissä. Barnum antaa myös aikarajat teoksen pisimmälle, wikipediasta koostetulle Kelaathan alkuun -runolle.

”Kulttuuriteollisuuden arkkitehti Phineas Taylor Barnum syntyy 5. heinäkuuta pienessä Bethelin kaupungissa, Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa.” Gregoriaanisen kalenterin mukaiset tavalliset ja karkausvuodet rytmittävät tirehtöörin elämää. ”1847 P. T. Barnum ja kenraali Touko Peukalo seurueineen palaavat Euroopasta Amerikkaan helmikuussa.” Ohessa kerrotaan ajan ilmiöitä ja tapahtumia, esimerkiksi Samuel Coltin ensimmäisten pistoolien myynti ja Tanskan muuttuminen perustuslailliseksi monarkiaksi. Barnumin elämää esitellään myös dokumentein. Rahan tekemisen ja säilyttämisen taito (Emil Hagelberg 1884) teoksen nimiösivu ja teksti muistuttavat Barnumin myös kirjoittaneen ja yhden hänen kirjansa tulleen suomennetuksi.

Runojen motot kertovat Aronpuron hakeneen innoitusta ranskalaisilta filosofeilta. Keskeisin tämän kokoelman kannalta on ollut Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin Anti-Oidipus (1972). Barnum oli tarkkasilmäinen ihmisten halujen täyttäjä. Hän tarjosi ihmisille humpuukia. ”Minä pohdiskelin maailman humpuukeja, niiden lajeja ja määrää. / Minä loin työtä etsiskelevistä neitosista tsherkessiläisiä kaunottaria. / Minä vuokrasin Robert Houdinin lämmintä ja punaista verta tulvivan Kuolevan zuavin.” ”Minä tein humpuukista liiketoimieni kulmakiven.”

Aronpuron skitsoanalyysi esittää barnumin aksiomaattisen rahatalouden yhteiskuntaruumiina. Ja toden totta, Barnumin friikkisirkus ei ollut vain amerikkalainen, paikallinen ilmiö, vaan se ulotti lonkeronsa aina Tampereelle saakka tietokirjallisena, henkistä kasvua edistävänä ilmiönä. ”Analyyttisesti virnistäen hän järjestelee vanhoja tekstejä uuteen uskoon. / Hän ei kirjoita minästä, vaan maailmasta.”





[Kiiltomadossa julkaistiin eilen Maaria Ylikankaan arvio samasta kirjasta. Tämä ylläoleva on Kaltiosta 4/2014. Aika erilailla ollaan teosta lähestytty.]