Uutiset kertoivat, että japanilaisen söpöyden symboli Hello Kitty täyttää 40 vuotta. Ensimmäisen kerran törmäsin tyyppiin 1970-luvulla Tiimarissa. Myynnissä olevissa kynissä, kumeissa ja penaaleissa oli uusi kissamainen hahmo.
Vaikka en varsinaisesti kohderyhmään kuulunut, niin hahmo herätti kiinnostusta. Oliko Suomeen tulossa joku uusi sarjakuvalehti tai animaatiosarja? Sellainen aina kiinnosti.
Varsin pian paljastui, että hahmo oli Hello Kitty ja mitään varsinaista päätuotetta ei ollut olemassakaan. Oli vain tällainen kiva hahmo, jota saattoi reppuihin yms. painaa.
Hahmo on varsin persoonaton, tarkoituksella. Tarinalla tai luonteenpiirteillä ei hahmon mahdollisia käyttökohteita haluttu rajoittaa. Vasta hiljakkoin suunnittelija paljasti, ettei kyse ole japanilaisesta kissasta, vaan lontoolaisesta pikkutytöstä. Persoonattomuus löi läpi erinomaisesti.
Hello-hahmo on hivuttautunut taiteeseenkin. Yksi esimerkki tästä on oululaisen Elina Niirasen Hello Paavo, päätoimittaja Paavo J. Heinoseen viittaava hahmo.
Elina Niiranen, Hello Paavo (2010). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti