Klassikot ja kuvitetut klassikot Hugleikurin tapaan

Kirjallisuudessa on klassikoita ja sitten on klassikoita, joista lähinnä vain puhutaan. Suomalaisen kirjallisuuden kanonisoiduin klassikko lienee Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Wikipedia tietää, että tänään 1954 kirja valmistui sitomosta. Klassikko synnyttää myös ympärilleen oheiskirjallisuutta, tuorein Tuntemattomaan liittyvä lienee Pasi Heikuran Aika velikultia (WSOY 2014), joka käsittelee Linnan teoksesta yleiseen kielenkäyttöön levinneitä sitaatteja.

Islantilaisen Hugleikur Daginpojan Kuvitetuissa klassikoissa (Atena 2014) klassikoissa ollaan maailmakirjallisuuden keskeisten teosten äärellä. Hugleikur on saavuttanut suosiota sarjakuvataiteilijana ja stand up -koomikkona. Kuvituksissaan hän on niukka. Uudessa kokoelmassakin huumori revitään tunnettujen teosten nimistä.

"Tämä kirja ei tee sinusta yhtään sen viisaampaa", luvataan Kuvitettujen klassikojen takakannessa. Se pitää paikkansa. Kirjan ideasta tulee mieleen ensimmäisenä joku vuosi sitten suomennettu Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY 2009). Lange yritti tiivistää klassikot neljää sarjakuvaruutuun. (Kirjakaapun kummitus on Langen ja Hugleikurin kirjat yhdessä). Hugleikur sen sijaan pitäytyy tiukasti klassikon nimessä. Jos Idiootti sanoo, että ei nimi miestä pahenna, niin se ei tosiaankaan lisää tietoamme kirjasta yhtään.

Herman Melvillen Moby Dickiä tai mitään muutakaan maailmankirjallisuuden klassikkoa Hugleikur ei edes yritä Langen tapaan avata lukijalleen. Hugleikur näkee vain sanan dick, jonka alakulttuurinen merkitys saa nousta viestin pääasiaksi.

Suomentaja Ville Tiihonen on itsekin kunnostautunut samantapaisten vitsien nikkarina.

Karo Hämäläisen marraskuisen lukuhaasteen tällä kirjalla sai nopeasti täytettyä. Ja siinä ohessa ehkä muutaman hyrähdyksenkin harmauden iloksi.