perjantai 8. toukokuuta 2015

Tylytetty Unknown Soldiers


Hiljan Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta (1954) ilmestyi uusi englanninnos. Teos julkaistiin tuoreeltaan maailman kielellä, mutta nimettömäksi jääneen kääntäjän Unknown Soldier (1954) ei enää täytä tarkoitustaan. Uudesta käännöksestä vastaa yhdysvaltalainen Liesl Yamaguchi (s. 1984). Hänen työnsä nimenä on Unknown Soldiers (Penguin 2015). Kääntäjä perusteli monikkomuotoa sillä, että Tuntematon sotilas -nimisiä romaaneja on paljon.

Vaikka kustantaja ei ole kehuja kirjan kannessa säästellyt, The Independentille teoksen arvionut Max Liu ei anna niiden ohjata kritiikkiään. Liulle ei Tuntemattomasta kelpaa oikein mikään, ei sodan kuvaus, henkilöhahmot eikä käännöskään.

Kirjan paksuus oli Liulle vihjannut, että kyseessä olisi suomalainen versio Tolstoin Sodasta ja rauhasta. Kävi kuitenkin ilmi Linnan olevan enemmän Dostojenskin kaltainen kertoja. Liu kaipaa teoksen alkuun henkilöluetteloa, koska sotilaiden suuri määrä ei pysy hänen päässään. Hän kertoo ihmetelleensä, että ovatko nämä miehet Koskelan vai Lehdon johdossa.

Linnan kieli on Liun mielestä raskaasti adjektiiveilla ladattua ja kliseistä. Kääntäjää hän moittii amerikkalaisten murteiden käyttämisestä. Ei kai kukaan usko suomalaisten puhuneen nykyamerikkalaisten tavoin?

Jatkosodan kulku on Liusta tylsä. Keskellä sotaa (ja teosta) on pitkä jakso jolloin ei tapahdu oikeastaan mitään. Rokka on tuon jakson ainoa energisempi tapaus. Kuten Suomen sota Neuvostoliittoa vastaan, on Linnan romaani yhtä rahjustamista. Liu ymmärtää, että Linnan tarkoitus on kirjoittaa pienten valtioiden asemasta maailmassa. Mutta ei taida se kirjalliseksi aiheeksi hänelle riittää.

Suomalainen klassikko teos saattaa olla, mutta ei Linna ole Dostojevskin, Melvillen tai Knausgaardin veroinen. "Kuten sodassa, suomalaisten on parempi pysyä erossa venäläisistä", päättää Liu tylytyksensä.

Soisi kirjan löytävän suopeamman kriitikon käsiin. Ehkä historia toistaa tässä itseään. Eivät suomalaiset kriitikot, Toini Havu etunenässä, kovin suopeasti kirjan ilmestyessä siitä kirjoittaneet.



* Max Liu. A Finnish 'War and Peace' - without the interesting bits. The Independent 7.5.2015.


3 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Kuuluuko Knausgård mielestäsi tuohon joukkoon johon hänet nyt sijoitat?

En itseäni pidä minään kirjallisuuskriitikkona, mutta "Taisteluni" sarjasta en oikein saa otetta aloitanpa sen alusta, keskeltä, siltä väliltä tahi lopusta. Jokin siinä mättää ja se voi olla (kehno) suomennos. Siksi sijoittaisin hänet johonkin muuhun yhteyteen.

Jos kirjoissa olisi saavutettu sama intensiteetti, sävy, koko matkalle kuin vaikkapa Mikael Niemen Vittulanjängässä johon aluksi Knausgårdia mielessäni vertasin, niin ehkä sitten ymmärtäisin suomalaisen kohunpoikasen kirjailijan ympärillä.

Vai onko kohu tosiaan vain kirjailijan vuoksi, ei kirjojensa? Ehkä kaikki muutkin lukijat ovat jättäneet niiden lukemisen puoleenväliin, mutta koska on oltava jonkun trendin vietävänä, niin sanotaan vaan luetuksi...

Muuten en kykene ottamaan kantaa Tuntemattoman kääntämiseen muille kielille kun en niitä itse hallitse. Epäillä saanen silti onnistumista.

Reijo Valta kirjoitti...

Kirjoituksessa lähinnä siteeraan brittikriitikko Liuta, hän Knausgårdin tuohon arvovaltaisen joukon jatkoksi on lisännyt. Näköjään olen englantilaisen kirjoitusasunkin kopioinut.

En vielä ole saanut tartuttua Knausgårdiin, joten omaa mielipidettä en ole päässyt muodostamaan. Kovin kyllä tuntuu jakavan mielipiteet.

Ensimmäistä Tuntemattoman englanninnosta on yleisesti pidetty surkeana. Jotakin laadusta kertoo sekin, että kääntäjä ei ole halunnut nimeää kirjaan tai muutenkaan julkisuuteen. Tämä nyt julkaistun toisen *täytyy* olla parempi.

Murteiden kääntäminen on herättänyt polemiikkia iät ja ajat. Se on varmaan *helpoin* asia tarttua jos kääntäjää haluaa mollata.

Reijo Valta kirjoitti...

Juri Nummelin kommentoi lyhyesti (englanniksi) teosta ja kritiikkiä. Aikaisemman käännöksen tekijän mainitsee - Alex Matson.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset