Yleisradio tarjoaa palveluitaan päivin öin. Päivisin olen seurannut, miten asiat ovat mallillaan 1960-luvun lopun briteissä Sydämen asialla (Heartbeat) tv-sarjan avulla. Pettymyksekseni huomasin uusintakierroksen alkaessa, että olin jo ensimmäisellä esityskerralla aloittanut katsomisen ensimmäisestä jaksosta. Sellaista sattuu, pidän televisiota (liian) usein auki.
Maalaiselämä 'pienine' murheineen ja kuumimman Lontoon sykkeen hitit yhteenliitettyinä muistuttavat Immanuel Wallersteinin toteamasta kapitalismin (tai selkeämmin sanottuna markkinatalouden) luomasta harhakuvasta, että asiat tapahtuvat ajassa peräkkäin. Ensin on maatalous, sitten teollisuus ja seuraavaksi ollaankin modernissa ja post-. Eivät ne noin kulje, niin annetaan vain ymmärtää. Ei Ashfordly edes kovin teollistuneeltakaan vaikuta vaikka 1960-lukua elää.
Eilen 'kutsumuksesta' palkatta työtään tekevän hoitajan epärehellisiä juonia seuratessa luin myös Eero Ojasen Ajan filosofiaa (2007). Maanantaina oli se Oulun yliopiston kirjaston uutuushyllyköön tuotu. Ojasella on taito arkikielestä lähtien lähestyä tuttuina pidettyjä monimutkallisia asioita. Ajan vaatimusten esittäjästä opponoisin Ojasta: ne eivät ole 'ajan', vaan ihmisten esittämiä. Aina on ollut olemassa niitä, jotka haluavat määrätä miten toisten pitäisi elää.
