Sunnuntain hämäävässä joutilaisuudessa löysin Jukka Laajarinteen blogin. Ja kas kummaa: privaattidosentti oli muokkaillut Anaksagoraan Fragmenteista anagrammeja. Blogista löytyi Anagrasokaan fragmentit 21 ja 22. Laitettakoon tähän fragmentti 22 ennen kirjainten paikkojen vaihtelua: "Linnunmaidoksi kutsuttu on munan valkuaista".
Anaksagoraan Fragmentit olivat ensimmäinen käännökseni. Näin jälkikäteen tarkastellen arvostin liikaa noita katkelmia ja niiden kirjoittajaa, alkupäästä opusta en saanut aikaiseksi vapautunutta tulkintaa. Siksi teosta ei olekaan enää saatavilla.
Anaksagoras kokoelman pohjana on, kuten muidenkin fragmenttikokoelmieni, kolme-neljä välikielistä tekstiä. Se alkuperäinenkin oli, vilkuilin sitä epävarmoissa kohdissa. Suoraan siitä en olisi tehtävään kyennyt.
Haastattelupyynnön vuoksi olen pohtinut miksi noita taannoin aloin ylipäätään tekemään. Tuolloin olin koti-isä (jota vieläkin olen, mutta lasten kasvettua sillä on nyt jo aivan toinen merkitys) ja oletan piilotajunnan ohjanneen pienten ihmistainten vaippojen vaihtajaa pohtimaan koko länsimaisen sivistyksen alkujuuria. Olihan fragmentteja edeltänyt filosofinen työni J.E. Salomaan Historian ja nykyajan toimitus Riitta Koikkalaisen kanssa. Salomaa esittelee siinä koko joukon ihmiselämästä analogioita hakevia kulttuurikausiteorioita. Ja parjaa maailmansotia käyvää ihmiskuntaa "nulikkavuosiaan" eläväksi.
Mutta pirhana! tehkää toki anagrammifragmenttikokoelma. Tulee ainakin vapautunutta ilmaisua.
