Yksi osa DDR:ä, jota kohtalaisella kaiholla muistellaan on Nukkumatti (Sandmann). Itsellekin animaatiot olivat tärkeitä Lasse Pöystin iltasadun ympärillä ja myöhemmin koko Pikkukakkosen. DDR:n lakattua erinomaisen hieno brändi pilattiin ymppäämällä se muinoisiin Grimmin satuihin. Se ei toiminut. Sanotaan, että animaatioiden valmistaminen lopetettiin epäselvien tekijänoikeuskysymysten vuoksi, mutta luulen oikean syyn olleen kehnon laadun. Ei kannattanut.
Luetut tai kerrotut Grimmin sadut eivät tuoneet unta niin hyvin kuin Nukkumatin monet erilaiset kulkupelit. Sankari ajoi joka päivä erilaisella koneella ja kävi kuussakin. Joistakin saduista oli vaikea ymmärtää, kuka oli sen sankari ja miten tuon sankarin rooliin tulisi samaistua. Esimerkiksi Punahilkassa. Vaikka metsästäjä pelasti lopulta Punahilkan ja isoäidin suden vatsasta, jotenkin metsästäjäksi samaistuminen ei tuonut tyydytystä.
Kesällä luin Erich Frommin (1900-1980) vasta suomennettua Unohdettua kieltä. Sieltä löytyikin selitys pientä mieltä kaihertaneelle ongelmalle:
Sadulla vaikuttaa siis olevan yksi ainoa selkeä moralistinen teema, joka koskee seksuaalisuuden vaaroja. Kyse on kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta. Mikä on miehen rooli ja millaisena seksuaalisuus kuvataan?
Miestä kuvataan säälimättömäksi ja kavalaksi eläimeksi, ja sukupuoliyhteyttä puolestaan kannibalistiseksi teoksi, jossa mies nielee naisen. Näin eivät ajattele naiset, jotka pitävät miehistä ja nauttivat seksistä. Kyse on miehiä ja seksiä kohtaan tunnetun syvän vihamielisyyden ilmaisusta. Miehiä kohtaan tunnettu viha ja suvaitsemattomuus tulevat ilmi erityisen selvästi tarinan lopussa. On pidettävä mielessä, aivan kuten babylonialaisessa myytissäkin [luomismyytti Enuma Elish], että naisen ylemmyys perustuu hänen kykyynsä saada lapsia. Kuinka susi siis tehdään naurunalaiseksi? Osoittamalla kuinka hän yritti esittää raskaana olevaa naista pitämällä eläviä olentoja vatsassaan. Punahilkka asettaa steriiliyttä symbolisoivat kivet suden vatsaan, jonka jälkeen se kompastuu ja saa surmansa. Susi saa primitiivisen verikoston mukaisesti rikostaan vastaavan rangaistuksen: steriiliyttä symbolisoivat kivet surmaavat hänet, pilkaten hänen yritystään omaksua raskaana olevan naisen rooli.
Päähenkilöinä tässä miesten ja naisten välisestä konfliktista kertovassa sadussa ovat kolme naista (lopussa esiintyvä metsästäjä on perinteinen isähahmo vailla todellista painoarvoa). Satu on tarina miehiä vihaavien naisten voitosta (Erich Fromm, Unohdettu kieli, 2007, suom. Mika Pekkola, 217-218).
Eipä siis mikään pikkupoikien satu, tuo Punahilkka, eikä oikein -tyttöjenkään.
