Historiallista kapitalismia laajasti tutkinut Immanuel Wallerstein on tarkastellut "modernin" ja "perinteisen" välistä skismaa. Talousjärjestelmämme sisältää maailmanlaajuisen kulttuuritaistelun (Galilei vastaan kirkko, modernisoija vastaan mullah), joka sisältää julkilausumattoman premissin ajallisuudesta: "Modernisuuden" katsottiin olevan ajallisesti uutta ja "perinteen" ajallisesti vanhaa, modernisuutta edeltävää. Jotkut ovat pitäneet perinnettä historiattomana ja siksi ikuisena. Tämä premissi oli historiallisesti virheellinen ja siksi täysin harhaanjohtava. (Wallerstein, Historiallinen kapitalismi, 65-66)
"Perinteillä" on tietenkin jonkinlaisia yhteyksiä historiallisiin todellisuuksiin (tervaporvarin työtä on jatkanut perinnön saanut poika, mestarilla on ollut kisällinsä ja työläiset ovat tehneet työtä yhdessä), mutta yhteyksiä on usein konstruoitu tarkoitushakuisesti ("asuntovelallinen on pankin torppari"). Wallersteinin mukaan useimmat perinteet eivät ole tosiasiallisesti traditionaalisia.
Yhteiskunnallisia perusjärjestelmiä muutettaessa tavoiteltujen uudistusten lisäksi tapahtuu myös sellaisia muutoksia, jotka kokonaisuuden, erityisesti työntekijöiden kannalta ovat olleet epäsuotuisia. Eurooppalaisia hyvinvointivaltioita analysoiva kokoomateos The Welfare State: Past, Present, Future (2002) nostaa esille yllättäviä muutoksia työmarkkinoilla. Eric Vanhauten osoittaa belgialaista työmarkkinapolitiikkaa käsittelevässä artikkelissaan, että naisten työssäkäynti oli 1800-luvulla yleisempää kuin 1900-luvulla. Perhe- ja sosiaalipolitiikan syntyminen 1800-luvun lopulla vahvisti miesten asemaa perheenelättäjänä: seurauksena tästä oli, että äidit saattoivat jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Tässä tapauksessa sosiaalipolitiikan vahvistuminen ei edistänyt sukupuolten tasa-arvoa.
Suomalaiset talous- ja sosiaalihistorioitsijat Tapio Bergholm ja Kari Teräs käsittelevät samassa teoksessa kotkalaisia satamatyöläisnaisia. Artikkelin valossa näyttää siltä, että suomalainen sukupuolijärjestelmä on muuttunut hyvinvointivaltion synnyn myötä 1960- ja 1970-luvuilla, koska vasta tällöin syntyi selkeä jako "miesten ja naisten töihin". Siihen saakka naiset olivat kuuluneet Kotkan sataman työvoimaan, mutta teknologinen muutos teki satamasta puhtaasti miesvaltaisen työpaikan naisten joutuessa siirtymään palvelusektorin puolelle. Perinteisestihän olemme ajatelleet, että sukupuolten roolit työelämässä ja miesten vastuu perheen elättämisestä ovat olleet ikuisia malleja, joita aktiivinen naisasialiike ja yhteiskunnan muuttuminen ovat pystyneet murtamaan vasta viime vuosikymmeninä. Työmarkkinoiden historia ei tue tätä myyttiä.
Vielä yllättävämmästä seikasta modernin ja perinteisen tasa-arvon maailmassa luin lauantaina iltapäivälehdestä: miesten väliset rekisteröidyt parisuhteet eivät ole mikään tämän ajan keksintö. Niitä solmittiin ja hyväksytettiin tuomioistuimissa jo keskiajalla!
