torstai 26. helmikuuta 2009

Hakkuita Ainolanpuistossa



[Valokuvatorstain 121. haaste: Murtumia]


Ainolanpuistossa ja Hupisaarilla muutenkin on harvennettu puustoa. Näkyy laho ydintä pitkin monessa nousseen, mutta tuskin vielä moneen vuoteen olisivat kaatuneet.

Ikävämpi ilmiö kulkijan kannalta on ravakka merituuli, joka näiden puiden oksia on eräänkin kävelijän tielle heitellyt. Kun työt ajallaan hoidetaan, niin suuremmilta murtumilta vältytään.

Rauhassa ovat kaupunginpuutarhurit saaneet työtään tehdä, ei Oulu vielä niin suurkaupunki ole, että puistopuiden kaatamisesta mekkala nousisi.





9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siinä on puu murtunut.

Anonyymi kirjoitti...

Nykyään näitä murtuneita puita näkyy aika paljon.Siinä on myös murtunut puu poikineen.

Anonyymi kirjoitti...

Melkein tunnen vastakaadetun puun tuoksun.

Nukke kirjoitti...

Murtumissa löytyy !

Heli kirjoitti...

Dokumentaarinen kuvasarja.

hpy kirjoitti...

Ihminen on auttanut jottei puu murtuisi yksin.

Anonyymi kirjoitti...

Se on aina sääli kun vanhoja puita joudutaan kaatamaan, mutta parempi sekin kuin kallonmurtuma allakävelijälle.

EiMi kirjoitti...

Kenesavotassa puisto ryskää!

Anonyymi kirjoitti...

Toisen murtuma on toisen lämpö; toisen murtuma on toisen leipä; toisen murtuma on toisen turva - niin se vaan on.
Hieno kuvasarja!

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset