Aya, Norsunluurannikolta

Eilisen uutiset kertovat Afrikasta tutun tuntuisia uutisia. Norsunluurannikolla käydään sisällissotaa maan hallinnasta. Istuva presidentti ei suostu luopumaan vallasta vaalit hävittyään. Sotia, nälänhätiä, tautiepidemioita ja luonnonkatastrofeja. Ainoastaan ne ylittävät uutiskynnyksen kun on kyse Euroopan eteläpuolisesta mantereesta.

Julkisuudessa olevaa Afrikka-kuvaa on moitettu varmaan yhtä pitkään kuin uutisointi on ollut negatiivissävytteistä. Missä hyvät uutiset Afrikasta? Ja jos maailmalle olisi mantereelta positiivista kerrottavaa, kuten jalkapallon MM-kisat, niistäkin kaivetaan esille se nurjempi puoli. Inhottavien vuvuzela-stadiontorvien käyttö tietysti kiellettiin seuraavissa kisoissa.

Ei Afrikka kuitenkaan pelkkää synkkyyttä ole. Aina silloin tällöin sellainenkin viesti pääsee läpi. Viime syksynä Arktinen banaani julkaisi Marguerite Abouetin ja Clément Oubrerien sarjakuva-albumin Aya. Elämää Yop Cityssä (2010).

Norsunluurannikon Abidjanissa syntynyt, sittemmin ranskalaistunut Abouet on käsikirjoittanut synnyinkaupunkinsa lähiön, Yopougonin nuorista elämänläheisen ja -myönteisen tarinan, jonka ranskalainen Oubrerie kuvitti. Molemmat ovat sarjakuvantekijöinä ensikertalaisia, mutta lopputuloksessa ei aloittelijan haparointia ole näkyvissä.

Tarina rakentuu kolmen nuoren, koulua käyvän naisen ympärille. Aya haluaa lääkäriksi, hänen ystävättärensä Adjou ja Bintou ovat enemmän kiinnostuneita ihmisen anatomian käytännön toiminnasta.

Päähenkilöksi nimetty Aya on sivustaseuraaja, jonka ystävä- ja perhepiirissä tapahtuu se vanha tuttu tarina. Paikallisilla mausteilla ja eksotiikalla höystettynä. Lempeää huumoriakaan ei kertomuksesta puutu.

Vahingolla on kuitenkin onnellinen loppu, tai miten sen nyt ottaa. Suuret häät ja rikas sulhanen ainakin.

Abouetin ja Obrerien kuvaamasta arkitodellisuudesta tulee mieleen joku aika sitten televisiossa esitetty Alexander McCall Smithin kirjasarjaan perustuva Naisten etsivätoimisto, vaikka Mma Ramotswe vaikuttikin aivan toisella puolella mannerta. Mutta ehkä tämä kertoo enemmän siitä, että miten vähän näitä positiivisesti virittyneitä viestejä tänne saakka välittyy.