Tänään on kulunut satakymmenen vuotta William Cosmo Monkhousen (1840-1901) kuolemasta. Muistolle muutama limerikkisuomennos.
Olipa nuori nainen nimeltä Laura
jonka matkakohteena oli vuoristokylä Maura
Hän palasi selässä jakin
pitäen yllään kauniin takin
Ja mukanaan huomioita jos toisiakin.
Olipa kerran vanha mies Espalla
joka nai kolme vaimoa kerralla
Kun kysyttiin: miksi naida trio?
vastasi hän: yksi olisi absurdio.
Ja olisi rikollista naida kaksi kerralla!
Olipa kerran vanha munkki Valamosta
Hänen salaattinsa olivat kuin Elannosta.
Hän tunnusti koskien pohjetta
Nebukadnessarin ohjetta
Oli hän seurannut puutarhan hoidosta.
Oli kerran tyttö Laitilasta
saaden elantonsa maatilasta.
Ja mikähän oli se puoli
jolta tarjottiin tuoli
Hän pohti ottaen tukea lattiasta.
Katso myös Edward Lear: Täyttä hölynpölyä.
2 kommenttia:
Hei Reijo,
Kiitos Monkhouse-artikkelistasi. En olekaan moiseen W.C-herraan aiemmin törmännyt parikymmenvuotisella limerikkiharrastelijan urallani.
Aihe kommenttiini on limerikin olemus; riimit AABBA, säkeiden pituus, tavujen määrä ja rytmi. Olet hieman oikaissut näistä käännöksissäsi. Koska olen kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, voinen opinnäytteekseni antaa kakkosrunosi 'puristisemman' käännöksen mukaan. Se on julkaistu esikoisteoksessani Häipywät Tawut.
Koska kirja on loppuunmyyty, aiheesta saat lisätietoa uusimmastani, nimeltään Sukkelin Kielioppi.
Lottovoittajaa on meidän Mikoss./ Kolmee vaimoo se hoiti, vaikk hikos./ Miksi kolme on niitä?/Yks ei Mikolle riitä./ Kaksinnaiminen taas, se on rikos.
Kesäterveisin
jussi.x.hamalainen@desibelius.com
Kiitos kirjavinkistä, etsitään luettavaksi.
Lähetä kommentti