Vihreän puolueen ravintelivalistusiltamat alkoivat eilen Oulussa. Ville Rantanen alusti prerafaeliiteista, 1800-luvun puolivälissä vaikuttaneesta brittiläisestä taidesuuntauksesta. Ohjelmallisuutensa ja aatteellisuutensa perusteella suuntausta voi pitää varhaisena avantgardena, sen tavoitteisiin kuului vallitsevien taidekäsitysten murtaminen ja monia sosiaalisia, yhteiskunnallisia tavoitteita.
Tavallisen ihmisen ja käsityöläisyyden puolelle asettautumiselle kävi niin kuin Bourdieu myöhemmin taideteoretisoi: haastajasta tuli uusi normien asettaja, samalla alkuperäiset ideansa unohtaen. On toki jääneet elämään William Morrisin tapetit, joita maahantuo Lauritzon's. Tavallisiin koteihin noita tapettikuoseja tuskin hankitaan.
Esityksensä lopuksi Rantanen totesi mielenkiintoisesti, että vihreää - siis poliittisesti vihreää - avantgardea ei olla vielä nähty.
Tätä jäin kotimatkalla miettimään.
Vihreä avantgarde -googlaus ei tuota tuloksia, ainakaan taiteellisia. Hakutukosten ykkösenä on vihreatvaatteet.comin ekologisia ja eettisiä vaatevalintoja, kärkikymmenikössä on useita osumia Mercedes-Benzin "Avantgarde" malleihin. Green avantgarde haku tuottaa tuloksia lähinnä art-noveausta ideoita hakevaan puutarhanhoitoon.
Poliittinen vihreä liike on ainakin toistaiseksi ollut pääasiassa laillisuusliike. Suomessa keskeiset ympäristöä suojelevat lait säädettiin 1970-luvulla, vesistön kuormitusta koskevat jo aivan vuosikymmenen alussa. Koijärvi-liike ja sen seurannaiset syntyivät lähinnä aikaisemmin säädettyjen lakien hengen toteuttamiseksi.
Esimerkiksi aikaisemmin tässä blogissa sivuamani vihreä historiankirjoitus on puhdasta (jälkijättöistä) laillisuusvalvontaa.
Oikea, ideologinen vihreä liike odottaa vielä syntymistään. Ideologisen liikkeen eturintamassa kulkee aina avantgarde, ja vihreää sellaista ei ole vielä ollutkaan. Vihreän liiton toiminta tästä näkökulmasta on tavoitteiden kannalta suorastaan vaarallista. Se tekee yhteiskunnan säätämien lakien noudattamisesta poliittisen kysymyksen.
* Kuva: Dante Gabriel Rossetti - Proserpina, 1877
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti